Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Levyuutuuksia

Vuoden 2019 viimeisen lehden levyjutut ovat kaikki luettavissa pdf:stä: https://kansanmusiikki-lehti.fi/?p=839Teija Niku: Hetkessä

Harmonikkataiteilija Teija Niku on Balkan-yhtyelevyn ja sävellykset-edellä-levyn jälkeen tehnyt soololevyn, joka on ilahduttava yllätys. Hänellä on luontainen kyky yhdistellä erikoisalansa suomalainen kansanmusiikki ja balkanilainen musiikki ja soololevyllä ymmärtää hänen sävellystensä laadun. Ne eivät voi piiloutua minkään hienon sovituksen alle, kappale itsessään kantaa.

Soittajana hän käyttää laajaa dynaamista skaalaa ja monenlaiset soittotekniikat tekevät soolosoitostakin monipuolisen. Käytössä on standardibassoharmonikka, mutta bassopuolen käyttö on silti erityisen värikästä.

Välillä tunnelma on uneksivampi ja välillä tanssijalkaa vipattaa. Teija Niku myös laulaa kuulaalla äänellä, joka mielestäni soi parhaiten ylärekisterissä. Joitain harvoja päällekkäisäänityksiä en olisi edes kaivannut, materiaali seisoo hyvin omilla jaloillaan muutenkin.

Tove Djupsjöbacka

Baltic Crossing: Carry on Crossing

Ehjää ei tunnetusti kannata korjata. Baltic Crossing löysi oman mainion reseptinsä jo 15 vuotta sitten, eikä yhtyeen neljännellä albumilla kuulu merkkejä minkäänmoisesta hiipumisesta. Monien instrumenttien taitajina Baltic Crossingin soittajat voivat vapaasti valita aina sopivimman tunnelmantuojan vaikkapa pianon, kitaran tai 2-rivisen haitarin muodossa, viulujen ja säkkipillin muistuttaessa yhtyeen jo tavaramerkiksi muodostuneesta äänimaailmasta. Tämä käy herkullisesti ilmi esimerkiksi levyllä peräkkäin kuultavien, Antti Järvelän säveltämän mainion 2-rivisjenkan tai riipaisevan kauniin perinteisen Engelsk Dantzin kovinkin erilaisista tunnelmista, jotka silti kuulostavat kumpikin vankasti nimenomaan Baltic Crossingilta.

Omintakeinen yhdistelmä suomalaista, tanskalaista ja brittiläistä perimää on ollut viisikon tavaramerkki alusta asti ja Carry on Crossingilla herrat tarjoilevat ehkä tarttuvimman kokonaisuutensa sitten nimettömän debyyttialbuminsa.

Antti-J. Janka-Murros

Tero Hyväluoma & Matias Tyni: Perinnemusiikkia Vetelistä

Kaustisen ja Vetelin suhde on vähän samanlainen kuin Suomen ja Ruotsin, aina pitäisi toisen panna paremmaksi. Lienee se joskus kuulunut myös pelimannien soitoissa, vaikka naapureiden kanssa on soiteltu kautta aikain myös paljon yhdessä, kuten purppuripelimannienkin historiasta näkee.

Tero Hyväluoma on kulkenut pienestä pitäen nuoremman polven kaustislais-veteliläisten viulupelimannien kärkijoukoissa ja jatkanut perinnettä, mutta vienyt myös soittoa eteenpäin. Tutkielmat veteliläisestä pelimannimusiikista ovat tuottaneet tällä vuosikymmenellä jo kaksi teostakin, Vetelin viulumestarit vuonna 2011 ja Tikkakosken pelimannit vuonna 2015.

Eikä kahta kolmannetta. Nyt nuo kirjat ovat saaneet jatkokseen levyn, jolla Hyväluoma taituroi viulullaan maankuuluja Tikkakoskia ja muitakin vanhoja veteliläisiä pelimanneja mukaillen kuusitoista kappaletta Matias Tynin harmonisäestyksellä.

Taiturointi ei ole tässä yhteydessä ylisana, sillä levystä tulee väistämättä hyvä mieli. Viulu soi ravakalla otteella puhtaasti, tarkasti ja varmasti. Raisuja polkkia on paha panna enää paremmaksi, mutta hitaammissa kappaleissa Hyväluoma saa viulunsa soimaan myös viehkon tummasti. Muutamassa kappaleessa pääsee myös tämmäri Tyni polkemaan soolon harmonistaan.

Mitäpä tuosta Perinnemusiikkia Vetelistä-levystä muuta sanoisi kuin että nuoret miehet osaavat. Vanhojen mestareittenkin jalka vippaisi heitä kuunnellessa.

Seppo Kononen

Tuomas Logrén: Kaunis mies

Mielenkiintoista! Sen sijaan, että Tuomas olisi jatkanut edellisen levynsä  Yöveden  virtuoosista Suomi-USA -instrumentaalilinjaa on hän valinnut uuden musiikkinsa lähestymistavaksi laulaja-lauluntekijä -genren. Tulos on erittäin onnistunut.  Kimpi Huismanin äänittämänä, tuottamana ja miksaamana levyn äänimaisema tuo jotenkin mieleen Johnny Cashin viimeiset Rick Rubinin tuottamat levyt. Samantapainen säästeliäs sointumaailma ja kekseliäät sovitukset toimivat mainiosti Tuomaksenkin sävelmissä.

Tuomas Logrén soittaa tällä levyllä kaikki soittimet tuottaja Huismanin lisätessä hieman koskettimia ja kitaroita joillekin raidoille. Sävellykset ja sanoitukset ovat kaikki Tuomaksen omia. Ne ovat herkkiä, välillä suorastaan ilahduttavan naivistisia kertomuksia mm. menneistä ihastuksista ja Logrénille tärkeistä paikoista. Tälle levyllä ei siis kuulla hurjia instrumentaalijuoksutuksia tai up tempo -polkkia. Nyt herkistellään ja säestetään hienoilla instrumentaatioilla sieviä lauluja.  Laulujen kertomukset tuntuvat niin tosilta, että ne varmaankin ainakin osittain peilaavat Tuomaksen elämänhistoriaa.

On hienoa, että suomalainen mies osaa ja uskaltaa olla näin herkkä!  Levyllä on paljon hienoja musiikillisia koukkuja, esim. Ensirakkaus-biisin lopussa kohdassa 2:20 tapahtuu jotain, mikä pudottaa minut joka kerta. Kuunnelkaa!

Antti Kettunen

Kansanmusiikki 3/2019 kuvailuja myös mm näistä levyistä:

Maksetut Viulut: Kolmas
Janne Rättyä, Patrick Demenga: Tango Ladeado
Tuuletar: Rajatila
Airi Rantamäki: Rantalavan tyttö
Lakeuden Ristin kamarikuoro: Taivaasta maan yli tuulee: Frikoolin messu
Vokkimyyrät: Suunnistus satumetsään
Onni Rajaniemi: Mä näin liian kauas
Jimmy Träskelin & Tallari: Lähtölaulu
Timo Alakotila & Dornfeld
Timo Alakotila + Räsänen, Frigård
Hiijjen Pelimannit: Viulisti Jaakko muistoissamme