Menuetti on tanssi, josta on tangon ohella kirjoitettu ehkä enemmän kuin mistään muusta länsimaisesta tanssimuodosta. Tämä kertoo sen ainutlaatuisesta asemasta tanssikulttuurissa viimeisen 300 vuoden aikana. Filosofian tohtori Gunnel Biskopin kirja tarjoaa aivan uuden ja mielenkiintoisen näkökulman keskusteluun. Biskop on perehtynyt valtavaan määrään lähteitä, joita hän tarkastelee yksityiskohtaisesti analysoiden. Hän käy läpi menuettikulttuuria Ranskassa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa painottaen kuitenkin Pohjoismaita. Värikkään ja mukaansa tempaavan tekstin lisäksi kirjassa on monipuolinen ja laadukas kuvitus.
Kirjassa näkyvät vahvasti Biskopin omat kokemukset menuetin tanssimisesta, ja lisäksi hän hyödyntää siinä tekemiään haastatteluja suomenruotsalaisilla menuettialueilla. Näin myös historiallinen materiaali herää elämään tanssina eikä pelkästään tarinoina. Punaisena lankana teoksessa onkin otsikon ajatus ”mielitanssista”, jollainen menuetti todellakin oli varsinkin muutamilla ruotsinkielisen Pohjanmaan alueilla pitkälle 1900-lukua. Mielenkiintoisia ovat myös monet henkilöhahmot, joiden kokemusten kautta tanssin vaiheet avautuvat kiehtovalla tavalla.
Biskopin kirja on todellinen helmi kaikille kansantanssista ja yleensäkin tanssihistoriasta kiinnostuneille. Hän ei pelkästään käsittele tanssin esiintymistä ja muotoja, vaan hän etsii myös yhteyksiä ja analogioita erilaisten ilmiöiden välillä. Menuetin tanssiminen häissä, menuetin ja polskan yhteys tai menuetin asema eri yhteiskuntaluokkien tanssikulttuurissa saavat aivan uusia ja osin yllättäviäkin tulkintoja. Välillä tulkintojen perustelut eivät ole kaikilta osin vakuuttavia, vaan Biskop vetää mutkia suoriksi vähän liiankin rohkeasti. Toisaalta kirja onkin nähtävänä uudenlaisena ja osin poleemisenakin puheenvuorona menuetin ympärillä vuosikymmeniä käytyyn keskusteluun. Siinä ei sanota viimeistä sanaa tästä tanssien kuningattaresta, vaan se innostaa jatkamaan yhä tänä päivänäkin niin tutkimusta kuin menuetin tanssimista.
Petri Hoppu