Kansanmusiikki-lehdessä 3/2016 on jälleen noin 30 uutuuslevyä. Pyrimme huomioimaan kaikki alan uutuudet.
Tässä pari maistiaista. Lehden voit ostaa vitosella osoitteesta lehtiluukku.fi. Siellä voit lukea myös vanhoja Kansanmusiikki-lehtiä ilmaiseksi.
Kaustisen Purppuripelimannit: Juhlalaulu KICD 128
Asko Hanhikoski, Konsta Jylhä, Asko Hanhikoski, trad., Asko Hanhikoski, Konsta Jylhä. Näin alkaa cd-levyn Juhlalaulu säveltäjälista. Jatkossa trad. musiikki saa vallan. Vaan upeasti levy asettuu Kaustisen Purppuripelimannien tuotantoketjuun. Samat sävyt on kuultavissa vaikka 1956 ilmestyneessä EP:ssä. Uusin kokoonpano Asko Hanhikoski, Janne Jylhä, Ville Uusitalo, Tony Uusitalo ei merkittävästi eroa varhemmista: sama melankolia,sama tunteiden kirjo pyyhkäisee yli, kun levyä kuuntelee. Viivähtelevä harmoni, tukeva ykkönen bassosta ja kahden viulun yhteissointi on juuri sitä Kaustisen sointia. Miellyttävää.
Antti Koiranen
Karuna: Tuulispää Kuu Records 2016 KUUREC007
Erilaiset soitinyhdistelmät saavat minut aina kiinnostumaan, joten tartuin innolla Karunan levyyn, jolla pääasiallinen kokoonpano on avainviulu, haitari ja piano. Levyä kuunnellessani ihastelin, miten mehukkaita ja erilaisia soundeja trio saa aikaan – tosin levyllä kuulee muitakin soittimia kuin edellä mainitut. Kaikki Karunan muusikot, Esko Järvelä, Juha Kujanpää ja Teija Niku, säveltävät, joten heidän persoonalliset sävellyksensä ja erikoistumisalueensa tuovat luontevaa vaihtelevuutta musiikilliseen kokonaisuuteen. Niistä Nikun Balkan- ja Kujanpään jazzvaikutteet jäivät päällimmäisinä mieleen, samoin Kujanpään tuhti Kyntäjän blues, johon kansanmusiikkiainekset istuvat luontevasti. Tykitysten väleihin on sopivasti ripoteltu tunnelmallisia kappaleita, kuten Nikun Maaliskuun aurinko ja Järvelän Aylan, jonka riipaiseva kauneus sai melkein itkemään. Karuna soittaa taitavasti, tyylikkäästi ja svengaavasti, mutta välillä mietin, onko levyllä liiankin paljon erilaisia vaikutteita tai liian paljon kappaleita. Ehkä vielä useamman kuuntelukerran jälkeen mieli pystyy omaksumaan kaiken sen informaation ja tunnelatauksen, joka levyltä välittyy.
Arja Kangasniemi
Tuuletar: Tules, maas, vedes, taivaal Bafe´s Factory, MBA013, 2016
Kuuntelussa on kuukauden tai jopa vuoden etnolevy. Tuuletar on a capella -yhtye eli musiikki tehdään vain ihmisäänillä ilman efektejä. Beatboxaus ja jännittävät äänenkäyttötavat yhdistyvät puhtaaseen ja hienoon moniääniseen lauluun. Äänet ovat persoonalliset, mutta yhtyelaulumielessä eivät liian persoonalliset. Venla Ilona Blomin, Sini Koskelaisen, Johanna Kyykosken ja Piia Säilynojan sointi on jumalainen ja svengiä ja hyväntuulisuutta riittää. Kappaleet ovat kaikki omia ja nojaavat mukavasti suomalaiseen kansanperinteeseen ulkomaisin maustein, mutta kuulostavat lopulta kuitenkin aivan omalta musiikilta, jota on hankala verrata mihinkään. Tuuletar on huomattu jo myös maailmalla ja levy on noussut niin World Music Charts Europe kuin Transglobal World Music Chart -listoille. Eikä ihme, tämä porukka valloittaa maailman. Levyn nimi voisi olla tulevaisuuden olympialaisten uusi slogan. Nykyään kun kaikki urheilijat ovat tulessa…
Sauli Heikkilä