Rosenfink: Stråla stjärna ren och klar. Folkmusik från Finlands svenskbygder 30
FMICD30, 2015
Suomenruotsalaiseen musiikkiperinteeseen suuntautunut, triosta kvartetiksi laajentunut soitin- ja lauluyhtye Rosenfink yllättää taas uudella herkällä kokoelmalla. Teemana on joululaulut, joita on löytynyt arkistoista ja koulukirjoista.
Fokuksessa tuntuu olevan Sakari Topelius, niin moni lauluista on lähtöisin hänen sulkakynästään. Kansantanssijoille tuttuja melodioitakin löytyy. Tiernapojista puolestaan on aivan eri sävelmäversio kuin suomenkielisellä puolella. Anne Bergmanin selkeät ja informatiiviset taustatiedot tekevät levystä entistä mielenkiintoisemman. Ja mikä parasta – voit laulaa mukana levyvihkosen sanojen avulla (jos silmät tavoittavat pienen pienen fontin).
Jarmo Romppanen on yhdessä yhtyeen kanssa sovittanut monessa tunnelmassa kulkevat laulut monipuolisesti. Pauliina Pajalan viuluobligaatot 5-kielisellä viululla antavat loistavasti väriä melodioille, samoin Romppasen arpeggiot ja juoksutukset. Kun Juulia Salosen kirkas laulu ja Hannu Riskun maltilliset perkussiot tukevat kokonaisuutta, ei voi muuta kuin kiitellä. Ehdoton suosikkini on levyn viimeinen raita, jossa taustalla säestää nuorten kuoro. Jollei viimeistään tämä herätä joulun tunnelmaan niin ei sitten mikään.
Suomenruotsalainen kansanmusiikki-instituutti on ottanut levyn julkaisusarjaansa. Svenska kulturfonden on tukenut hanketta.
Antti Koiranen
Enkel: Pappilan hääyö
Kansanmusiikki-instituutti
Luomufolkia 90-luvulla kasvaneilta naispelimanneilta. Leija Lautamajan, Miia Palomäen, Maija Pokelan ja Iida Savolaisen Enkel on silkkaa taitoa ja rentoa asennetta täynnä. Nuorella, mutta pitkän kaavan mukaan kansanmusiikkiin perehtyneellä kokoonpanolla on kaikki eväät tehdä 2010-luvun kiinnostavinta pelimannimusiikkia – ja heti yhtyeen ensimmäinen projekti #nofilter-esityskokonaisuus löi kuulijansa ällikällä.
Pappilan hääyö -levyllä yhtyeen pelimannisävelmäsovituksilla ja omilla sävellyksillä ei ole tukenaan #nofilter-esityksen taidokkaasti dramatisoitua visuaalista kontekstia. Jäljelle jää kuitenkin saumatonta ja juurevaa yhteissoittoa. Muun muassa rakkauden kaipuun ja oman tilan tarpeen teemoilla muodostettu kappalekokonaisuus toimii iskevämmin kuuntelukerta toisensa jälkeen. Levyjulkaisu ei täysin pidä otteessaan live-esityksen tavalla, mutta kestää totisesti toistoa. Enkelin kappaleiden aiheissa liikutaan tunneskaalan eri sävyissä, mutta soitosta ja laulusta paistaa läpi puhdas ilo ja rakkaus kansanmusiikkiin.
Yksi riemastuttavimmista sovituksista niin livenä kuin levyllä on Tauno Ahon soittama mollipolkka Taho. Ennen levyhankintaa kannattaa tutustua Enkelin kotisivuihin ja vaikkapa yhtyeen visuaalisesta musiikkiesityksestä vihiä antavaan Pappilan hääyö -videointiin. Maaliskuussa 2016 yhtye kiertää esiintymässä ympäri Suomea, niille keikoille kannattaa suunnata.
Mikko H. Haapoja
Sväng plays Sibelius
Jumi-tuotanto, JUMI009
Viime kesän musiikillisiin huippuhetkiini kuului Svängin kirkkokonsertti Haapavesi Folkeilla: neljällä huuliharpulla vedetyn Sibelius-pläjäyksen jälkeen on Sibeliuksen kuuntelu saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Sväng siirtää Sibelius-tulkinnoillaan valitettavan usein hieman pönöttävästi esitetyt kappaleet Monthy Python –vaikutteiseen, hieman nyrjähtäneeseen, mutta samalla vankalla ammattitaidolla toteutettuun rinnakkaistodellisuuteen. Sibelius with silly walks!
Itselleni levyn aloittavasta hillittömästä Karelia-sarjasta tullee teoksen lopullinen versio, mutta kyllä myös Valse Tristen nousuhumalan kautta laskuhumalan kohmeloon päättyvä tulkinta kääntää ikonisen teoksen useammankin kerran ympäri ja lopulta kuitenkin takaisin paikoilleen. Ja olisivatpa Lapuan liikkeen koohottajat kuulleet tämän janitsaarijatsimaisesti iloittelevan version Jääkärien marssista niin olisivat 20- ja 30-luvutkin olleet seesteisempää aikaa.
Levyn sovitukset ovat yksinkertaisesti sanottuna nerokkaita: partituureista on poimittu oleellinen ja näin Sväng on luonut aivan oman Sibelius-maailmansa. Hattua pitää nostaa myös Sibeliuksen perikunnalle: tiukkapipoisemmalla asenteella olisi tämä Sibeliuksen juhlavuoden nerokas sivuproduktio jäänyt vain hulluksi ideaksi.
Eipä tarvitse enää miettiä, mitä vie lahjaksi ulkomaisille ystäville. Hat’s off to Eero Grundström, Jouko Kyhälä, Pasi Leino ja Eero Turkka!
Paul Silfverberg
Nämä ja 15 muuta arviota Kansanmusiikki 1/2016.