Teksti: Riikka Hiltunen, kuva:

Helsinki-Cotonou Ensemblelle on tapahtunut paljon viimeisen vuoden sisään: Yhteisörahoituksen avuin julkaistu suitsutettu kakkosalbumi, Vuoden kansanmusiikkilevy 2014 -tunnustus ja harmillisten viisumiongelmien kanssa taistelua.

Suomalais-beniniläiseen Helsinki-Cotonou Ensembleen on saattanut törmätä viime aikoina ilahduttavan monissa yhteyksissä. Kun kokoonpanon energisessä musiikissa on aineksia niin afrobeatista, jazzista, funkista kuin voodoo-perinnerytmeistä, on potentiaalinen yleisöjoukko varsin laaja.

Vuonna 2012 perustettua yhtyettä vetävät helsinkiläinen kitaristi Janne Halonen ja Beninin Cotonoussa asuva perkussionisti-vokalisti Noël Saïzonou. Haastattelua tehdessä Halonen on juuri palannut Saksan Bremenistä Jazzahead-messuilta. Jazzväen keskuudessa vastaanotto on ollut positiivinen.

– Kyllä monille se asioiden yhdistely on juuri se juttu meidän musiikissa. Vaikka on sellaistakin kuullut että tää on liian etnoa ollakseen jatsia ja liian jatsia ollakseen etnoa.

Kotimaassa virallista tunnustusta tuli alkuvuodesta, kun Fire, Sweat & Pastis (2014) valittiin vuoden 2014 kansanmusiikkilevyksi.

– Se oli yllätys, josta koko bändi oli todella iloinen ja ylpeä. Se tuntui kivalta kädenojennukselta maailmanmusiikin suuntaan. Suomessa ei ole maailmanmusiikille kauhean vakiintuneita tukirakenteita – vaikka meillä on paljon korkeatasoisia tekijöitä.

Pirullista paperisotaa

Jos yhtyeen kansainvälisyys on musiikillisesti pelkästään positiivinen asia, se on aiheuttanut yhtyeelle myös kohtuuttoman paljon hankaluuksia. Hollannin suurlähetystö, jonka kautta beniniläisten viisumiasiat Cotonoussa hoituvat, ei ole suostunut myöntämään Saïzonoulle viisumia kevään Suomen-keikkoja varten. Saïzonoulta meni sivu suun muun muassa yhtyeen keikka Funky Elephant -festivaaleilla sekä sen yhteyteen sovittuja opetuskeikkoja. Vaarassa on myös Saïzonoun pääseminen mukaan toukokuun lopussa Maailma kylässä -festivaaleilla toteutettavaan konserttiin, johon HCE:n kappaleita on sovitettu soitettavaksi UMOn kanssa. Halonen kuvailee tilannetta täysi absurdiksi.

– Ei tälle ole löytynyt mitään selitystä. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että maailma on näissä asioissa hirveän eriarvoinen. Minä saan viisumin Beniniin kun täytän lapun, lähetän suurlähetystöön ja maksan laskun. Noëlilla pitää olla lentovaraus paluulippuineen, vakuutus, meidän kirjoittama kutsu, kutsuun liitteeksi suosituksia, joista käy ilmi Noëlin historia… Ja lisäksi meidän, jotka otamme Noëlin tulosta vastuun, pitää todistaa, että meillä on tarpeeksi rahaa hänen ylläpitämiseensä täällä.

Halonen on toiveikas sen suhteen, että asia saadaan ratkaistua Nigeriassa sijaitsevan lähimmän Suomen suurlähetystön avulla. Joka tapauksessa kevään ongelmat merkitsevät taloudellisia takaiskuja sekä koko yhtyeelle että erityisesti Saïzonoulle.

Katse tulevaisuudessa

Yhtye ei ole näistä ongelmista suostunut lannistumaan, päinvastoin. Suunnitelmia on paljon. Kesä kuluu festivaaleja kolutessa, joukossa muun muassa Haapavesi Folk, H2Ö Turussa ja Sziget Festival Budapestissa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, marraskuussa on tarkoitus lähteä Länsi-Afrikkaan koko bändin voimin.

Suunnitelmatasolla on ehditty hahmotella jo kahta seuraavaa levyä, mutta tämän yhtyeen kohdalla riittää mietittävää, miten, missä ja milloin levyprojekteja toteutetaan.

– On hyvä kun suunnitelmia on näin paljon. Jos edes murto-osa kaikesta mielessä olevasta tapahtuu niin sitten tapahtuu jo aika paljon!