Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Persoonallinen pelimanniyhtye: Marttilan PiiloPelimannit MPP

MPP 2015

Timo Saarimäki haastatteli Pekka Rauhalaa, kuva: Markku Kedrin

Onneksi olkoon. Marttilan PiiloPelimannit MPP valittiin vuoden 2015 Speliyhtyeeksi.

Kiitoksia kovasti! Olemme edelleen melkoisen hämmentyneitä ja yllättyneitä saamastamme luottamuksesta ja huomiosta.

Millainen oli yhtyeenne alkutaival?

Veli-niminen veljemme sai ensimmäisenä kitaran, mutta koska hän ei osannut virittää sitä, se oli monta vuotta käyttämättä, kunnes Veli vei sen Lasse Lintalalle, josta tuli sittemmin musiikkineuvos ja yksi Tangomarkkinoiden perustajista, viritettäväksi. Sen jälkeen veljeksistä yksi toisensa perään alkoi soittaa kitaraa makuukamarimme hetekalla.  MPP sai alkunsa eräissä häissä Espoon Dipolissa vuonna 1969. Siellä lauloimme serenadin morsiusparille.

Monet vuodet esiinnyimme vain perhejuhlissa kuten syntymäpäivillä, häissä ja myös hautajaisissa. Aluksi ryhmässämme oli neljä veljestä,Veli, Pekka, Lasse ja Jouko, kunnes nuorin veljemme Jukka tuli mukaan toimimalla eräissä toisissa häissä vuonna 1974 nuottitelineenä ja yleni siitä sitten varsinaiseksi laulavaksi ja soittavaksi jäseneksi.  Vuosien mittaan ryhmässämme on ollut mukana veljiemme poikia soittamassa kitaroita ja muita instrumentteja.

Vuonna 2003 Vuokko Kivisaari hyväksyi ensimmäisen kerran MPP:n esiintyjäksi Soittosaliin Kaustiselle. Vuokolla oli tapana kuuluttaa meidät esiintymään sanoilla “nynne tuloo ja esittelee ittensä”. Tämän jälkeen olemme olleet joka vuosi virallinen esiintyjä Kaustisella.

Mistä yhtyeenne erikoinen nimi on peräisin ja ketä siihen kuuluu?

Olemme Rauhalan veljeksiä syntyisin Ilmajoen Röyskölänkylästä. Veljekset ovat Veli, Pekka, Lasse ja Jukka. Veljenpojan nimi on Jari. Asumme nykyään eri puolella Suomea. Veli asuu Helsingissä, Pekka Valkeakoskella, Lasse Karkkilassa, Jukka Laihialla ja Jari Tampereella. Ryhmästämme vielä kaksi on työelämässä.

Vanhin veljemme Juhani on keksinyt ryhmämme nimen. Marttila on kotitalomme nimi Ilmajoella. Alkuperäisen määritelmän mukaan Marttilan PiiloPelimannit esiintyy vain itselleen ja nurkan takana. Sittemmin olemme tulleet jo hieman pois sieltä nurkan takaa.

Millaista tyyliä yhtyeenne edustaa?

Meitä on siis viisi ja laulamme vahvalla veljessaundilla yksiäänisesti. Säestämme itseämme neljällä kitaralla. Joku on nimittänyt lauluamme pohjalaiseksi roikastamiseksi. Olemme joskus miettineet myös moniäänisesti laulamista, mutta aina olemme tullleet takaisin tähän nykyiseen tyyliimme. Laulamme kovaa ja tärkeä tavoitteemme on, että sanoissa on jokin tarina ja laulun sanoista kuulija saa selvää. Juonnamme esiintymisemme humoristisella tavalla ja usein ironia kohdistuu juuri itseemme. Koska pidämme erityisesti eteläpohjalaisista kansanlauluista, niitä esitämme mielellämme. Myös niitä, joissa veri lentää ja Vaasan Linnan ovi heläjää.

Etenkin Jussi Asun tekemät laulut ovat meidän mieleemme. Esitämme myös sellaisia lauluja, jotka eivät vielä ole kansanlauluja, mutta joista ehkä joskus tulee kansanlauluja. Olemme myös itse tehneet muutamia lauluja, mm. Veli on tehnyt synnyinpitäjästämme Ilmajoesta kertovan laulun Hyvää iltaa Ilmajoki.

Miten vuoden 2015 Speliyhtyeen titteli näkyy ja kuuluu?

Heti saatuamme tämän tittelin jotkut pelimannikollegat alkoivat “vaatia” äänilevyn tekemistä. Ajatus jäi kytemään ja nyt se on äänitetty. Mukana äänityksessä oli kontrabassoa soittamassa myös veljenpoikamme Ville. Levyn julkistamiskonsertti pidetään toukokuun loppupuolella Joupiska Soi -tapahtumassa. Pidimme huhtikuussa myös ensimmäisen oman puolentoista tunnin konsertin Karkkilassa. Taustakuoroiksemme olimme kutsuneet Karkkilan Viihdekuoron ja Hiiden Laulun Vihdistä. Konsertissa kuultiin mm. “Sontakuormalaulu” aivan uudella tavalla Heikki Valpolan sovittamana.

Olemme aloittaneet yhteistyön myös keravalaisen Tapani Lahikaisen kanssa. Ohjelmistoomme kuuluu jo nyt muutamia hänen tekemiään lauluja.

Mitä on tulossa ja minkälaiset tulevaisuudennäkymät yhtyeellänne on?

Viime vuonna olimme esiintymässä noin viidessätoissa pelimannitapahtumassa ja tämä vuosi näyttää menevän samaa tahtia. Tulemme laajentamaan ohjelmistoamme. Tiivistämme entisestään yhdessäoloa, kunhan saadaan loputkin kaksi jäsentä pois työelämästä täyspäiväisesti pelimannitouhuihin. Jatkamme pelimannielämää niin kauan kuin terveyttä riittää. Suurin halumme on saada yleisö viihtymään ja joskus jopa hymyilemään. Se on paras kiitoksemme.

Suurimpana haaveenamme on aina ollut päästä esiintymään Kaustisen Pääareenalle. Tänä kesänä se toteutuu, koska meidät on kutsuttu esiintymään Erkki Rankaviidan musiikin konserttiin. Meillähän on ohjelmistossa useita hänen kappaleitaan.

Mieleenpainuvin keikkamuistonne?     

Olimme muutama vuosi sitten Ilmajoen Alajoella esiintymässä Alajoki Laulaa ja Soi -tapahtumassa. Esiinnyimme heinäpaalien päällä runsaalle yleisölle keskellä latomerta, jossa “silimä ei pökkää”. Siinä tunnelmassa oli jotakin sanoinkuvaamatonta. Moni meistä on ollut nuorena heinätöissä juuri noissa maisemissa ja äitimme on pikkulikkana ollut siellä paimenessa.

Liittyvät artikkelit

Helsinki_Cotonou_Ensemble-4

Voittoja ja vastoinkäymisiä

Teksti: Riikka Hiltunen, kuva: Helsinki-Cotonou Ensemblelle on tapahtunut paljon viimeisen vuoden sisään: Yhteisörahoituksen avuin julkaistu suitsutettu kakkosalbumi, Vuoden kansanmusiikkilevy 2014 -tunnustus ja harmillisten viisumiongelmien kanssa taistelua. Suomalais-beniniläiseen Helsinki-Cotonou Ensembleen on[…]

Lue lisää »
Anette

“Isovanhempieni laulu on kauneinta mitä tiedän”

Teksti: Jaana-Maria Jukkara/ Maailman musiikin keskus, kuva: Elina Julin Lapsuudestaan saakka musiikin ympäröimänä kasvaneelle Anette Åkerlundille ajatus musiikista myös ammattina hahmottui sillä hetkellä kun hän päätti pyrkiä Sibelius-Akatemiaan. Esiintyminen Suomen[…]

Lue lisää »