Vielä pari vuotta sitten luulin, että Hämähämähäkki ja Kotimaani ompi Suomi ovat kansanlauluja ja että Suomen kansallislaulu on Paavo Cajanderin suomentama. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti.

Kun viimeistelin kirjaani Sanoittajan runousoppi – Aiheesta riimeihin, varmistin eri lähteistä laulujen tekijätietoja. Näin selvisi esimerkiksi, että Hämähämähäkin tunnetuimman säkeistön suomensi Kerttu Varjo.

Kerttu Varjo (1910–2006) tunnetaan suomalaisen nuorisotyön pioneerina, joka aloitti uransa Raittiuden Ystävät ry:ssä. Jatkosodan aikana hän johti Nuorten Talkoot ry:tä. Järjestön toiminnalla saatiin helpotusta sota-ajan työvoima-, materiaali- ja elintarvikepulaan. Talkoihin osallistui satojatuhansia alle 15-vuotiaita suomalaisia.

Kiitokseksi työstään Varjo kutsuttiin Tukholmaan palkittavaksi tilaisuuteen, jossa oli läsnä myös Ruotsin kuninkaallisia. Lastenlaulu Imse vimse spindel laulettiin ja leikittiin yhdessä. Samana iltana hotellissa Varjo suomensi laulun.

Hämähämähäkki julkaistiin ensi kerran 1946 teoksessa Hämä-hämähäkki… Sikermä ketju- ja leikkilauluja. Ruotsista käännetyn ensimmäisen säkeistön lisäksi mukaan tulivat muurahaisesta ja mehiläisestä kertovat säkeistöt. Ne Varjo kirjoitti uusina sanoituksina palattuaan palkitsemistilaisuudesta Suomeen.

Vuonna 1951 Tapio Rautavaara levytti laulun ja kirjoitti todennäköisesti levytystään varten lisää säkeistöjä, ainakin sääskestä kertovan sekä loppuun toisen säkeistön hämähäkistä. Tieto Rautavaarasta lisäsäkeistöjen kirjoittajana on peräisin Varjolta.

Kerttu Varjo ei koskaan liittynyt Teostoon. Hänen perikuntansa on nyt lähettänyt liittymishakemuksen.

Kotimaani ompi Suomi syntyi Yhdysvalloissa

Kotimaani ompi Suomi -laulun tekijästä Jooseppi Riipasta vinkkasi Jouko Mäki-Lohiluoma. Riipan vaiheista kertoo esimerkiksi Simo Westerholmin artikkeli (Kansanmusiikki 3/1983).

Riippa syntyi Kälviällä 20.1.1868. Muutettuaan 14-vuotiaana vanhempiensa mukana Yhdysvaltoihin hän toimi aikuisena Astoriassa Oregonissa kirkon työntekijänä, opettajana ja kuoronjohtajana. Hän sai surmansa salamaniskusta 28.8.1896. Hän oli opettamassa suomenkielisiä lapsia Hancockin luterilaisessa kirkossa, kun lapset olivat ulkona välitunnilla ja salama iski kirkkoon.

Westerholm kertoo laulusta ja Riipasta myös toimittamassaan laulukirjassa Reisaavaisen laulu Ameriikkaan – Siirtolaislauluja (Kansanmusiikki-instituutti 1983). Westerholm kirjoittaa: ”Perimätiedon mukaan kälviäläinen Jooseppi Riippa on tehnyt tämän laulun”. Kirjassa julkaistut nuotit perustuvat kaustilaisten Martta Puumalan ja Bertta Valon esityksen tallenteeseen vuodelta 1974. Westerholmin mukaan heidän isänsä Matti Penttilä toi laulun Amerikasta 1909.

Joillakin äänitteillä Riippa mainitaan laulun sanoittajana, joillakin myös säveltäjänä. Useimmilla äänitteillä samoin kuin laulukirjoissa sävel ja sanat on merkitty kansanlauluksi.

Maamme-laulun viisi suomentajaa

Tutkittuani kirjaani varten J. L. Runebergin Vårt land -runon suomennoksia ilmoitin Fredrik Paciuksen säveltämän Maamme-laulun suomentajiksi viisikon B. F. Godenhjelm, Julius Krohn, Aleksanteri Rahkonen, Kaarlo Slöör ja Antti Törneroos.

Ratkaiseva vuosi oli 1867, jolloin ilmestyi tämän viisikon suomennos osana Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäistä vihkoa. Kansallislaulumme kaksi säkeistöä olivat yhtä kirjainta lukuunottamatta samat kuin nykyisin. Sana ”pohjainen” muuttui myöhemmin muotoon ”pohjoinen”.

Paavo Cajander oli tuolloin 20-vuotias eikä hänellä ollut mitään osuutta tähän suomennokseen.

Krohnin työryhmä jatkoi vuoden 1967 jälkeen Vänrikki Stoolin tarinoiden suomentamista. Myöhemmin työryhmää täydennettiin, ja mukaan tuli myös Cajander. Jostain syystä koko teoksen vuoden 1889 suomennos päätyi virheellisesti yksin hänen nimiinsä, ei tosin heti vaan vasta vuosisadan lopussa.

Vuoden 1889 Vänrikki Stoolin tarinoiden Maamme-runossa on kansallislaulun kahdessa säkeistössä huomattavia eroja Krohnin työryhmän vuoden 1867 suomennokseen. Cajanderin tekemiä muokkauksia ovat säkeet ”Maa, isänmaamme, Suomenmaa”,  ”Sun kukkas vielä kuorestaan”, ”vapaaksi puhkeaa”, ”viel lempemme saa hehkullaan”, ”sun toivos, riemus nousemaan”.

Cajanderin tekemät muokkaukset eivät vakiintuneet, koska Krohnin työryhmän suomennokseen oli jo totuttu, joten vuosisadan loppuun mennessä palattiin takaisin vuoden 1867 sanoihin.

Esimerkiksi Albert Edelfeltin kuvittamissa Vänrikki Stoolin tarinoiden vihoissa (Werner Söderström 1898–1900) Maamme-laulun kaksi säkeistöä ovat samat kuin Krohnin työryhmän. Myös sana “pohjainen” on vielä alkuperäisessä muodossaan.

Miksi Maamme-laulun suomennos päätyi virheellisesti Cajanderin nimiin? Ilmeisesti syynä oli kustantajan erehdys tai laiskuus siinä, että Vänrikki Stoolin tarinoiden runot yhtenä kokonaisuutena päätyivät yksin Cajanderin nimiin, vaikka huomattava osa säkeistä ja säkeistöistä säilyi Krohnin työryhmän alkuperäisessä muodossa.

Kun Paavo Cajander sai kunnian tulla mainituksi Vänrikki Stoolin tarinoiden ainoana suomentajana, hän sai “kaupan päälle” myös kunnian Maamme-laulun ainoana suomentajana.

Tieto Cajanderista kansallislaulumme suomentajana on säilynyt sitkeästi “virallisena totuutena”, vaikka moni laulun suomentamisen vaiheita tutkinut on sen vuosien varrella kyseenalaistanut.

Runebergin Maamme-runossa on yksitoista säkeistöä. Muihin säkeistöihin kuin ensimmäiseen ja viimeiseen Cajander teki muokkauksia, jotka jäivät myöhempiin Vänrikki Stoolin tarinoiden julkaisuihin. Osa niistäkin on Krohnin työryhmän vuoden 1867 mukaisessa muodossa, osaan Cajander teki pieniä ja osaan isompia muokkauksia. Kansallislaulun kahdessa säkeistössä ei ole Cajanderin tekemiä muutoksia lainkaan.

Laajin tutkimus Maamme-laulun suomentamisen vaiheista on Lea Laitisen artikkeli Maamme – meidän maa (Virittäjä 1/2008), joka vahvistaa Krohnin työryhmän työn ratkaisevan merkityksen.

Martti Heikkilä

Jutussa erikseen mainittujen lähteiden lisäksi muita lähteitä:
Aamulehti 22.5.2003. Kerttu Varjon haastattelu. Toimittaja Ira Blomberg.
Maija Salon haastattelu, Martti Heikkilä 17.10.2024.
Hiidenkivi 1/2012. Terttu Kaivola: Kotimaani ompi Spanja.
Pertti Lassila: Ihanteiden isänmaa – Julius Krohnin romanttinen fennomania ja kirjallisuus s. 141–148. Tietokirja, Yliopistopaino 2003.
Helsingin Sanomat 8.8.1982. Stig-Björn Nyberg: Vänrikit tulevat taas.
Tieteessä tapahtuu 22 (2004). Teivas Oksala: Maamme ja kuva Suomesta.

Julius Krohnin työryhmän Maamme-laulun suomennos 1867

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
Ei wettä, rantaa rakkaampaa,
Kuin kotimaa tää pohjainen,
Maa kallis isien.

Sun kukoistukses kuorestaan
Kerrankin puhkeaa;
Wiel’ lempemme saa nousemaan
Sun toiwos, riemus loistossaan,
Ja kerran laulus, synnyinmaa,
Korkeemman kaiun saa.

Paavo Cajanderin muokkaukset 1889

Maa, isänmaamme, Suomenmaa,
soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjainen,
maa kallis isien.

Sun kukkas vielä kuorestaan
vapaaksi puhkeaa;
viel’ lempemme saa hehkullaan
sun toiwos, riemus nousemaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa.

Sanat on kirjoitusasuineen ja välimerkkeineen poimittu Lea Laitisen artikkelista Maamme – meidän maa (Virittäjä 1/2008). Cajanderin muokkaukset, jotka myöhemmin hylättiin, on tässä lihavoitu.