Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Kyläyhtyeillä on omat tyylinsä

Kauaksi on tultu siitä kun kun Friiti Ojala ja Valtteri Salo soittivat Kaustisella kolmipäiväisiä kruunuhäitä ja joka talossa oli oma tarvekantele tai ‑harmooni. Perinnettä ovat kantaneet nykyaikaan yksittäiset soittajat, yhteissoitot, ohjelmiston opiskelu ja uudet nykykansanmusiikkiyhtyeet – ja Kaustisen eri kylillä toimivat kyläyhtyeet. Ne syntyivät paljolti Kaustisen kansanmusiikkijuhlien myötä.

Alikylän, Jylhän, Kirkonkylän, Köyhäjoen, Nikulan, Salonkylän, Järvelän ja Tastulan pelimannit ovat edustaneet kyliään 1960-luvulta asti, osa jo aiemmin, välittäen sävelmiä ja soittotyyliä eteenpäin uusille soittajapolville. Ensimmäisillä kansanmusiikkijuhlilla 1968 on laskettu esiintyneen noin 70 pelimannia eri kyliltä; tällä hetkellä soittajia on moninkertaisesti. Kaustislaisten kyläyhtyeiden soitto soi ajoittain tiiviimmin yhtyemuotoisena, välillä taas kokoonnutaan soittamaan yhdessä vasta juuri ennen kesän kohokohtaa, festivaaleja. Yhtä kaikki, yhteinen musiikkiperintö toimii polvesta polveen kokoavana voimana pitäjän rajojen ulkopuolelle asti.

Järvelän pelimannitf75_238 Järvelän pelimannit 1975, etualalla Aarne ja Mauno Järvelä. Järvelän pelimannit soittivat häitä yhtyeenä jo 1800-luvulla ja ovat toimineet katkeamatta tähän päivään asti. ”Järvelän pelimannien soitolle on ominaista selkeä puntitus eli heikompien tahdinosien korostaminen jousella sekä vanhakantainen ja suppeahko sointupohja”, Mauno Järvelä kertoo. FMF 1975, kuva: Leo Torppa
Järvelän pelimannit f75_238
Järvelän pelimannit 1975, etualalla Aarne ja Mauno Järvelä. Järvelän pelimannit soittivat häitä yhtyeenä jo 1800-luvulla ja ovat toimineet katkeamatta tähän päivään asti. ”Järvelän pelimannien soitolle on ominaista selkeä puntitus eli heikompien tahdinosien korostaminen jousella sekä vanhakantainen ja suppeahko sointupohja”, Mauno Järvelä kertoo. FMF 1975, kuva: Leo Torppa

Tupasoitoista kyläyhtyeisiin

1900-luvun alussa soitto soi Kaustisella tuvissa, pihoilla ja nuorten tanssiriennoissa sekä tärkeimpänä moniosaisen hääpurppurin taustalla. Vakiintuneita pelimannikokoonpanoja ei juuri ollut, vaan soittajat koottiin erikseen kutakin tilaisuutta, esimerkiksi häitä varten. Musisointi ei ollut niinkään esittävää taidetta, vaan ennemminkin tekemistä tarpeeseen, elämän suuriin käännekohtiin ja omaksi iloksi.

1940-luvulla perustettiin Lesti- ja Perhonjokilaaksojen yhteinen pelimanniorkesteri, josta kehittyi Kaustisen Purppuripelimannien ensimmäinen kokoonpano. Purppuripelimannien myötä kaustislaisen pelimanniyhtyeen soitinvalikoimaan vakiintui viulun ja harmoonin lisäksi kontrabasso. Säestysryhmän hoitaessa sointupuolen jäi viuluille ensisijaisesti melodian soitto.

Purppuripelimannien esimerkin ja paikallisyhdistysten järjestämien esiintymistilaisuuksien kuten iltamien, kotiseutujuhlien, soittokilpailujen ja tanssien myötä alkoi syntyä vakinaisella kokoonpanolla esiintyviä pelimanniryhmiä. Käytännössä kyläyhtyeet syntyivät kuitenkin kansanmusiikkijuhlien myötä käytännön tarpeeseen, erottelemaan, ketkä kaustislaiset kulloinkin olivat soittamassa.

Jokaisella tyylinsä

Kyläyhtyeillä on runsaasti yhteistä kaustislaista pelimanniohjelmistoa, jota kukin tulkitsee tyylillään. Yksittäisten peliman-nien soitossa tapahtuvan rytmin, jousituksen ja pienimuotoisen melodian ja korujen eli kruusausten muuntelun lisäksi myös eri kyliltä on ollut mahdollista löytää erilaisia toisintoja, koska sävelmät ovat siirtyneet vielä pitkälle 1900-luvulla pelimannien kesken korvakuulolta, soittajalta ja sukupolvelta toiselle. Fatimarssi Järvelän pelimannien soittamana ei kuulosta samalta kuin vaikka Jylhän pelimannien käsissä. Esimerkkinä lähimenneisyydestä Tastulan pelimannien basisti Ari-Pekka Tastula kertoo yhtyeen nykyisten viulistien opetelleen useita melodioita hänen isältään Tuomakselta, joka soittaa kannelta. Siten melodiat ovat välittyneet tastulalaisille kanteleen ehdoilla.

Jylhän pelimannit Jylhän pelimannit 1999. Perhonjokilaakson kansalaisopistoon perustettiin 1970 Suomen ensimmäinen päätoiminen kansanmusiikinopettajan tehtävä, johon valittu Aaro Kentala perusti kylille lasten ja nuorten pelimannipiirejä. Kaustislaisissa pelimannikokoonpanoissa soittavat edelleen rinta rinnan niin itseoppineet soittajat, pelimannipiirien kasvatit kuin ammattiin asti kouluttautuneet muusikot. Kmi_001576	FMF1999, Matti Kivelä
Jylhän pelimannit
Jylhän pelimannit 1999. Perhonjokilaakson kansalaisopistoon perustettiin 1970 Suomen ensimmäinen päätoiminen kansanmusiikinopettajan tehtävä, johon valittu Aaro Kentala perusti kylille lasten ja nuorten pelimannipiirejä. Kaustislaisissa pelimannikokoonpanoissa soittavat edelleen rinta rinnan niin itseoppineet soittajat, pelimannipiirien kasvatit kuin ammattiin asti kouluttautuneet muusikot. Kmi_001576 FMF1999, Matti Kivelä

Mitä kauemmaksi ajassa mennään, sitä hankalammat yhteydet kylältä toiselle ovat olleet ja sitä vähemmän on ollut nuotinnettua ohjelmistoa ja nuotinlukutaitoa, eikä ohjelmistoa ole voinut kuulla äänitettynä. Kaikki tämä on vaikuttanut erilaisten versioiden syntymiseen sekä toisintojen esiintymiseen eri nimillä. Pelimannikappaleet kuten Puhkion Eliaksen marssi, Ahton masurkka tai Peltoniemen Hintrikin surumarssi eivät saaneet nimiään suinkaan säveltäjän mukaan, vaan sen, kuka ne kulloinkin toi soittajien tietoisuuteen.

Nikulan pelimannien viulisti Maria Pulakka tarinoi Nyypakan Oskan (Oskari Nikula, 1884–1964) sottiisin kulkeutumisesta pelimannien ohjelmistoon: ”Sottiisin nykyisille pelimanneille opetti Voitto Nikula 1970-luvulla haitarilla. Nyypakan Oska sitä oli paljon soitellut, ja hänen veljenpoikansa Lauri sillä myös voittanut palkintoja soittokilpailuista. Laurin veli huomautti muutama vuosi sitten, että yksi kohta meni eri tavalla kuin hän sen muisti, ja vihelsi malliksi. Näin tämä perinne elää! Sottiisin alkuperäinen versio löytyy Salonkylän jousikvartetin nuoteista. Nuotin alakulmaan on Viljami Niittykoski kirjoittanut: ’Nyypakan Oskan mielikappale’”.

Omat ohjelmistot

Jokaisella kyläyhtyeellä on omalla tyylillä tulkitun yhteisen ohjelmiston lisäksi itselleen ominaista ohjelmistoa. ”Esimerkiksi Köyhäjoen pelimannien ohjelmistossa on runsaasti 1900-luvun alun kyläpelimanni Kyröharjun Joonaan ohjelmistoa, jota muilla kylillä ei soiteta”, kertoo yhtyeen harmooninsoittaja Eero Myllymäki. 1900-luvun alusta kullekin yhtyeelle periytyvän ohjelmiston, esimerkiksi Perknäsin Oskan, Järvelän Antin ja Viljami Jylhän soitteiden, lisäksi yhtyeiden ohjelmistoa rikastuttavat jäsenten uudet kappaleet. Tunnetuimpia säveltäjiä ovat tietysti Kappelin pelimannien riveissä soittanut Konsta Jylhä sekä Salonkylän pelimanneissa soittanut Viljami Niittykoski.

Nuottijulkaisujen, äänitteiden ja yhteissoittojen kautta sävelmät yhtenäistyvät pikku hiljaa. Pienet eroavaisuudet yksityiskohdissa ovat kuitenkin vielä pitäneet pintansa. Kaustislaiset pelimannit ovat vaatimattoman ylpeitä omaksumistaan kyläkohtaisista perinteistä, minkä saattaa kuulla yhteisharjoitusten tiimellyksessä: ”Tähän me olhan kyllä aina pruukattu laittaa se sointu”, ”Näin son kyllä aina soitettu!” ”Miks näitä pitää mennä muuttahan!”. Niin kauan kuin punainen, sininen ja vihreä ”pikkuvihko”, virallisemmin Kaustislaisia pelimannisävelmiä 1–3‑nuottijulkaisut vain auttavat muistamaan, kuinka oma versio kappaleesta menikään, monimuotoisuus on turvassa.

Kirkonkylän ja Kappelin pelimannit Kirkonkylän pelimannit 1987. Kansanmusiikkijuhlien innoittamana Viljo Valo kutsui kirkonkyläläiset pelimannit soittamaan yhtenä suurena kokoonpanona Kappelin pelimannit nimellä. Mukana oli Konsta Jylhän lisäksi soittajia mm. musiikkiperheistä Valo, Kentala, Wirkkala, Järvelä, Peltoniemi, Ojala ja Anttila. Nykyään Kirkonkylän pelimannit kokoaa kirkonkylään kytköksissä olevat soittamaan yhdessä festivaalien kunniaksi. Kmi_000539	KMF1987, kuva:Tapio Rantakari
Kirkonkylän ja Kappelin pelimannit
Kirkonkylän pelimannit 1987. Kansanmusiikkijuhlien innoittamana Viljo Valo kutsui kirkonkyläläiset pelimannit soittamaan yhtenä suurena kokoonpanona Kappelin pelimannit nimellä. Mukana oli Konsta Jylhän lisäksi soittajia mm. musiikkiperheistä Valo, Kentala, Wirkkala, Järvelä, Peltoniemi, Ojala ja Anttila. Nykyään Kirkonkylän pelimannit kokoaa kirkonkylään kytköksissä olevat soittamaan yhdessä festivaalien kunniaksi. Kmi_000539 KMF1987, kuva:Tapio Rantakari
Salonkylän pelimannit Salonkylän pelimannit 1956 luultavasti Salonkylän koululla Erkki Ala-Könnin kuvaamana: Valtteri Salo (vas.), Wiljami Niittykoski, Mauri Salo, Hannu Rauma ja Pauli Klemola. Salonkylässä toimi 1910-luvulla jousikvartetti ja 1930-luvulla jouhiorkesteri, joiden soittajat olivat ensisijaisesti pelimanneja. Tästä juontaa juurensa Salonkylän pelimanneille ominainen ”rompuutus” eli alttoviulun käyttö osana säestystä sekä kamarimusiikkimainen jousitus. Salonkyläläiset vaalivat ”Salonkylän Sibeliuksen” Viljami Niittykosken usein teknisesti haastavaa ja osin salonkityylistä tuotantoa. Kmi_001822	Salonkylä 1956, Kuva: Erkki Ala-Könni
Salonkylän pelimannit
Salonkylän pelimannit 1956 luultavasti Salonkylän koululla Erkki Ala-Könnin kuvaamana: Valtteri Salo (vas.), Wiljami Niittykoski, Mauri Salo, Hannu Rauma ja Pauli Klemola. Salonkylässä toimi 1910-luvulla jousikvartetti ja 1930-luvulla jouhiorkesteri, joiden soittajat olivat ensisijaisesti pelimanneja. Tästä juontaa juurensa Salonkylän pelimanneille ominainen ”rompuutus” eli alttoviulun käyttö osana säestystä sekä kamarimusiikkimainen jousitus. Salonkyläläiset vaalivat ”Salonkylän Sibeliuksen” Viljami Niittykosken usein teknisesti haastavaa ja osin salonkityylistä tuotantoa. Kmi_001822 Salonkylä 1956, Kuva: Erkki Ala-Könni
Köyhäjoen pelimannit Köyhäjoen pelimannit 1999: Jari Teirikangas, (vas.), Allan Pajukangas, Arita Kykyri-Korkeaniemi, Matti Pajukangas, Eero Myllymäki, harmoni ja Ari Leppiniemi. Köyhäjokisten soittotyyli pohjautuu vahvasti Kyröharjun Joonaan kanssa soittaneen Matti Pajukankaan (kuvassa olevan kaimansa isoisä) pojan, mestaripelimanni Allan Pajukankaan viulunkäsittelyyn. Soitolle on ominaista runsas koruttelu ja glissandojen käyttö. Kmi_001588	FMF 1999, Kuva: Matti Kivelä
Köyhäjoen pelimannit
Köyhäjoen pelimannit 1999: Jari Teirikangas, (vas.), Allan Pajukangas, Arita Kykyri-Korkeaniemi, Matti Pajukangas, Eero Myllymäki, harmoni ja Ari Leppiniemi. Köyhäjokisten soittotyyli pohjautuu vahvasti Kyröharjun Joonaan kanssa soittaneen Matti Pajukankaan (kuvassa olevan kaimansa isoisä) pojan, mestaripelimanni Allan Pajukankaan viulunkäsittelyyn. Soitolle on ominaista runsas koruttelu ja glissandojen käyttö. Kmi_001588 FMF 1999, Kuva: Matti Kivelä

Kyläyhtyeitä on tallennettu vuosittain enimmäkseen Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta, ja tämä mittava aarteisto löytyy Kansanmusiikki-instituutin arkistosta. Lisäksi vuonna 1993 Kaustisella toteutettiin pelimannien ja yhtyeitten tallennusprojekti, jonka puitteissa sen hetkisiltä kyläyhtyekokoonpanoilta on taltioitu runsaasti soittoa. Festivaaleja edeltävät taltioinnit ovat yksittäisten ihmisten nauhoittamia ja muut Erkki Ala-Könnin arkistoista. Useiden kyläyhtyeiden soittoa voi kuulla samalla äänitejulkaisulla, kuten Kansanmusiikki-instituutin julkaisuissa Kaustinen pelimannien pitäjä (1976), Kaustinen musiikin koto 140 vuotta (2008), Soittosali vol. 2. Kyläyhtyeet (2017) sekä Kaustisen Pelimanniyhdistyksen julkaisussa Kaustisen parhaat I (1983).

Kyläyhtyeiden ja kylien soittajien ja kappaleiden historiaa on tutkittu jonkin verran, mutta monta mielenkiintoista tarinaa odottaa vielä löytäjäänsä sekä kappaleiden taustat tutkijaansa pelimannien muistissa sekä arkistonauhoilla.

Tastulan pelimannit Tastulan pelimannit 1976: Ari Peltoniemi, Aldevin Peltoniemi, Tapani Peltoniemi, Marjut Peltoniemi, Heimo Peltoniemi, Kari Peltoniemi. Kanteleensoittajat ovat perinteisesti sulautuneet osaksi Tastulan pelimanneja, ja yhtyeen soitossa kuuluu, kuinka lyhyeltä sivulta soitettava perhonjokilaakson tyyli on vaikuttanut kappaleiden melodiakulkuihin ja tämmäykseen. f76_625	FMF 1976, kuva Leo Torppa
Tastulan pelimannit
Tastulan pelimannit 1976: Ari Peltoniemi, Aldevin Peltoniemi, Tapani Peltoniemi, Marjut Peltoniemi, Heimo Peltoniemi, Kari Peltoniemi. Kanteleensoittajat ovat perinteisesti sulautuneet osaksi Tastulan pelimanneja, ja yhtyeen soitossa kuuluu, kuinka lyhyeltä sivulta soitettava perhonjokilaakson tyyli on vaikuttanut kappaleiden melodiakulkuihin ja tämmäykseen. f76_625 FMF 1976, kuva Leo Torppa
Alikylän pelimannit Alikylän Pelimannit 2012: Eero Kettu (vas.), Ensio Kaustinen, Antti Kaustinen, Vesa Kaustinen,  Anita Kaustinen ja Rauno Kaustinen. Alikylän pelimannit on 1960-luvun lopulla perustettu silloisten nuorten kyläyhtye. Yhtye hankki vähemmän soitettua ohjelmistoa kuuntelemalla vanhojen purppuripelimannien harjoituksista tehtyjä äänitteitä. Ohjelmistoon on valikoitunut erityisesti purppurin säestysmusiikkia. f12_036 	FMF2012, kuva: Petteri Mäkiniemi
Alikylän pelimannit
Alikylän Pelimannit 2012: Eero Kettu (vas.), Ensio Kaustinen, Antti Kaustinen, Vesa Kaustinen, Anita Kaustinen ja Rauno Kaustinen. Alikylän pelimannit on 1960-luvun lopulla perustettu silloisten nuorten kyläyhtye. Yhtye hankki vähemmän soitettua ohjelmistoa kuuntelemalla vanhojen purppuripelimannien harjoituksista tehtyjä äänitteitä. Ohjelmistoon on valikoitunut erityisesti purppurin säestysmusiikkia. f12_036 FMF2012, kuva: Petteri Mäkiniemi
Nikulan pelimannit Nikulan pelimannit Kaustislaisissa kyläiltamissa 2016: Maria Pulakka (vas.), Meeri Pulakka, Anna Pulakka, Eemeli Nikula, Nea Toivonen, Heikki Nikula, Maaria Pulakka, Siiri Virkkala, Sofia Klemola, Veikko Virkkala, Sara Nikula-Nyman. Nikulaan vuonna 1908 perustettu torvisoittokunta, naapurikylä Salonkylän jousikvartetti sekä Amerikasta palanneet siirtolaiset rikastuttivat kaustislaista sävelmistöä kappaleilla, jotka hiljalleen taipuivat soittajien sormissa osaksi perinnettä. Kmi_002223 FMF 2016, kuva: Lauri Oino
Nikulan pelimannit
Nikulan pelimannit Kaustislaisissa kyläiltamissa 2016: Maria Pulakka (vas.), Meeri Pulakka, Anna Pulakka, Eemeli Nikula, Nea Toivonen, Heikki Nikula, Maaria Pulakka, Siiri Virkkala, Sofia Klemola, Veikko Virkkala, Sara Nikula-Nyman. Nikulaan vuonna 1908 perustettu torvisoittokunta, naapurikylä Salonkylän jousikvartetti sekä Amerikasta palanneet siirtolaiset rikastuttivat kaustislaista sävelmistöä kappaleilla, jotka hiljalleen taipuivat soittajien sormissa osaksi perinnettä. Kmi_002223 FMF 2016, kuva: Lauri Oino

Liittyvät artikkelit

Kalevalaisen runonlaulannan fanittaminen ei katso ikää eikä paikkaa. Geneveläinen Juliette Monnin Hornung tutustui Kalevalaan yli 80 vuotta sitten, kun hän poimi sen sattumalta kirjaston hyllystä uutta lukemista etsiessään. Suomen kansalliseepos[…]

Lue lisää »

Okra Playground löysi uuden soinnin

Okra Playgroundin äiti, Essi Muikku, kertoo yhtyeen synnystä, ohjelmistosta ja suunnitelmista. Essi Muikku on soittanut kanteletta pienestä pitäen ja musisoinut monissa kokoonpanoissa kuten Brelo, Trio Aino, Essi ja Maija sekä[…]

Lue lisää »