Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Eteläpohjalainen kansanomainen viulunsoittotyyli – onko sitä olemassa?

Heinäkuussa 2015 alkanut tutkimusprojektini Eteläpohjalaisen pelimanniviulismin tutkimushanke keskittyy alueen kansanomaisen viulunsoittotyylin tutkimukseen. Kolmevuotisen tutkimushankkeen tarkoituksena on kartoittaa kaikki kolmesta tärkeimmästä suomalaisesta kansanmusiikkiarkistosta löytyvät eteläpohjalaiset viuluäänitteet.

Eemeli Risku Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1968.
Eemeli Risku Kaustisen
kansanmusiikkijuhlilla 1968.

Tutkimuksen aineisto koostuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston, Kansanperinteen arkiston sekä Kansanmusiikki-instituutin arkiston äänitteistä. Nauhojen luetteloinnin jälkeen keskityn tutkimaan, löytyykö Etelä-Pohjanmaalta yhtenäistä tai mahdollisia alueellisia kansanomaisia viulunsoittotyylejä. Aineiston kartoittamisen ja tyylitutkimuksen lisäksi tutkimushankkeeseen kuuluu aineiston pohjalta syntyviä taiteellisia kokonaisuuksia, äänitteitä ja opetusmateriaalin tuottamista.

Tutkimuksen taustalla vaikuttaa vahvasti vuonna 2011 Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa tarkastettu taiteellinen tohtorintutkintoni Mutkankiverä – sukellus suomalaiseen pelimanniviulismiin. Tohtorintutkintoon kuulunut viiden konsertin sarja keskittyi pitkälti eteläpohjalaiseen viulupolskaan ja sen pohjalta syntyneeseen uuteen musiikkiin. Tutkintoprosessin aikana työskentelin paljon arkistoäänitteiden parissa ja sen myötä syntyi kiinnostus syventyä eteläpohjalaisiin arkistotallenteisiin tarkemmin.

Eteläpohjalaiset nuottijulkaisut

Julkaisuja, tutkimuksia ja opetusmateriaalia eteläpohjalaisten pelimannien pohjalta on tehty valitettavan vähän huolimatta siitä, että Etelä-Pohjanmaa tunnetaan viulupelimannien maakuntana ja alueelta on tallennettu runsaasti materiaalia. Eteläpohjalaisten viulupelimannien soitteita on julkaistu yksittäisissä nuottikirjoissa, muun muassa Erkki Ala-Könnin toimittamat Ilmajoen ja Jalasjärven nuottikirjat, Aatos Rinta-Kosken toimittamat Kauhajoen nuottikirjat I ja II sekä Ritva Talvitien toimittama Erkki Metsäpellon nuottikirja. Yksittäisiä eteläpohjalaisilta viulisteilta tallennettuja kappaleita on myös Matti Mäkelän toimittamassa Polskan parhaita -kirjassa. Talvitien ja Mäkelän toimittamissa nuottikirjoissa on mukana myös arkistotallenteita sisältävä cd-levy, mikä on erittäin tärkeää pelimannien soittotyylin oppimisen kannalta. Edellä mainituissa julkaisuissa soittotyyliä kuvaillaan tarkemmin ainoastaan Erkki Metsäpellon nuottikirjassa.

SKS:n ääniteaineisto

Eteläpohjalaisen pelimanniviulismin tutkimushankkeen ensimmäisessä vaiheessa olen keskittynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston ääniteaineistoon. Arkistosta löytyi yhteensä 664 viulusävelmää, joista sooloviulukappaleita on 477. Sooloviulusävelmät valikoituivat tarkemman tutkimuksen kohteiksi, koska niistä pystyy parhaiten erottelemaan tyylillisiä elementtejä. SKS:n sooloviulusävelmät on tallennettu 19 eri pelimannilta vuosina 1935-1964. Joiltakin soittajilta on äänitetty vain yksi sävelmä, toisesta ääripäästä löytyvät kauhajokinen Eemeli Risku (140 sävelmää) ja evijärveläinen Iivari Hautala (166 sävelmää). Tanssilajeista suosituimmat ovat polska, valssi ja polkka, joita kutakin on arkiston äänitteissä noin 110 kappaletta. Maantieteellisesti SKS:n aineisto painottuu kahdelle toisistaan etäällä olevalle alueelle. Läntisellä Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalta Suupohjan alueelta on tallennettu 146 sävelmää. Keski-Pohjanmaan rajalla, Etelä-Pohjanmaan koillisnurkassa sijaitsevan Järviseudun alueen pelimannien soitteita on aineistossa 257 kappaletta.

Tutkimuksen tässä vaiheessa – SKS:n aineiston pohjalta – vaikuttaa siltä, että varsinaista yhtenäistä eteläpohjalaista viulunsoittotyyliä ei ole olemassa. Pelimannien soittotyyleissä vaikuttaa olevan eroavaisuuksia jo lähikuntienkin alueilla (esimerkiksi evijärveläisen Iivari Hautalan ja vimpeliläisen Niilo Elglandin soittotavat eroavat paljon toisistaan) eli soittotyyli on vahvasti pelimannikohtainen asia. Sen sijaan sekä yhteistä että alueellista ohjelmistoa löytyy selvästi. Pelimannien ohjelmistossa on tutkimusaineistossa alueellisia eroja esimerkiksi Suupohjan alueen (Eemeli Risku) ja Järviseudun (Iivari Hautala, Eemeli Nurmela, Niilo Elgland) alueen pelimannien välillä.

Haudanmaan polska kolmen
pelimannin tulkintana

Soittotyyliä tutkiessani olen kiinnittänyt huomiota muun muassa seuraaviin soittoteknisiin tai tulkinnallisiin seikkoihin: muuntelu, jousen käyttö, puntitus, vapaiden kielten ja pariäänten käyttö, intonaatio ja koristelu. Samasta sävelmästä löytyneet eri pelimannien soittamat versiot ovat olleet paras tapa päästä vertailemaan eroavaisuuksia soittotyylissä. Seuraavassa esimerkissä vertailen kauhajokisen Eemeli Riskun (1880-1970), evijärveläisen Eemeli Nurmelan (1893-1967) ja evijärveläisen Iivari Hautalan (1897-1959) soittamia versioita Haudanmaan polskasta. Riskun versio on tallennettu vuonna 1958, Nurmelan v. 1956 ja Hautalan Morsuuspolskan nimellä soittama versio vuonna 1956.

Riskun ja Nurmelan versiot kappaleesta ovat hyvin lähellä toisiaan. Molemmat pelimannit soittavat vahvalla imulla kieleen ja käyttävät 16-osanuoteissa pääosin 2+2 –kaaritusta. Risku soittaa kappaleen niin intensiivisellä otteella, että ääni jopa särkyy paikoitellen. Hän myös aksentoi vahvasti sekä veto- että työntöjousen vaihdot niin, että se vaikuttaa vahvasti 16-osanuottien fraseeraukseen. Risku ei koristele soittoaan lainkaan, eikä myöskään käytä vapaita kieliä. Riskun sävelpuhtaus vaihtelee selkeästi asteikon 3. ja 7. sävelen kohdalla.

Eemeli Nurmela soittaa Riskuun verrattuna laulavammin ja keveämmällä soinnilla. Jousen ote kieleen on silti vahva, mutta Riskuun verrattuna Nurmela käyttää pidempää jousta. Nurmela käyttää pieniä korukuvioita ja nappaa välillä vapaan kielen soimaan melodian oheen, erityisesti fraasin lopussa.

Iivari Hautalan esitys eroaa Riskun ja Nurmelan versioista enemmän. Kappaleen melodia on erilainen sekä a- että b-osien lopuissa. 16-osanuottien jousituksessa Hautala käyttää pääosin 2 yhteen, 2 erikseen –kaaritusta. Hautalalla on irtonaisempi ote kieleen ja hän käyttää runsaasti nopeita ja teräviä korukuvioita. Vapaita kieliä Hautala hyödyntää muutamia kertoja osien lopuissa.

Parhaan kuvan pelimannien soittotyylien erosta saa nuotinnoksen sijaan videotallenteelta. Eemeli Riskun, Eemeli Nurmelan ja Iivari Hautalan soittamat versiot Haudanmaan polskasta sekä niistä tehdyt nuotinnokset kokonaisuudessaan löytyvät Kansanmusiikki-lehden internetsivulta www.kansanmusiikki-lehti.fi.                                                                                                                                   

Tutkimuksen etenemistä voi seurata blogista, joka löytyy osoitteesta www.uniarts.fi/blogi/kiikka-iisakista-hiljaiseen-polskaan.
Tutkimuksen taiteellisena tuotoksena syntyneen, arkistoäänitteitä, vanhojen pelimannimestareiden valokuvia ja sävelmien uusia tulkintoja yhdistävän Mestareiden jäljillä –konsertin seuraavat esitykset ovat ensi kesänä Kaustinen Folk Music Festival -tapahtumassa sekä Eteläpohjalaiset Spelit -kansanmusiikkijuhlilla
.

Piia Kleemola-Välimäki

Nurmelan, Riskun ja Hautalan  versiot Haudanmaan polskasta nuotteina ja Piian soittamana:

Nurmela_Haudanmaan_polska Risku_Haudanmaan_polska Hautala_Morsuuspolska

Liittyvät artikkelit

Suljetun alueen festivaali: Taimyr täynnä arktista taikaa

Puhelinsoitto Pohjois-Karjalaan tuli kuvataiteilija Johanna Pistolta. Pisto oli osallistunut Siperiassa pidettävään The Taimyr Attraction -festivaaliin joitakin vuosia aikaisemmin ja nyt hänet oli hälytetty apuun esiintyjä­peruutuksen vuoksi. Piti löytää kaksi taiteilijaa,[…]

Lue lisää »

Mikko H. Haapoja Petri Praudan hyväntuulinen olemus on tullut tutuksi lähes jokaiselle suomalaiselle kansanmusiikin harrastajalle. Ennen kansanmuusikon uraa hän oli voittamassa rockin SM-kilpailun Anssi Kelan Pekka ja Susi -yhtyeessä 1993.[…]

Lue lisää »