Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Aija Puurtinen, Esko Järvelä ja Tero Hyväluoma koettelevat kansanmusiikin rajoja

Aija Puurtinen & Rytmiraide All Stars: Brooklynin satu

Turenki CD-14200-38

Esko Järvelä Epic Male Band: Rye groove

EMB 002

Haaga Folk Machine: Ignition!

LUSTI CD 012

Jos monet aiemmin arvostelemistani levyistä ovat venyttäneet kansanmusiikin käsitettä eri suuntiin, herättää tällä kertaa kuunneltavana ollut paketti ehkä vielä aiempaa vahvemmin kysymyksen: Mikä on kansanmusiikkia?

Aija Puurtisen & Rytmiraide all Starsin ”Brooklynin sadussa” perinteistä kansanmusiikkia eivät ole kuin kaksi Eero Grundströmin lyhyttä huuliharppusooloa, minkä lisäksi kansanmusiikki-luokkaan voi laskea myös Esa Kuloniemen laulama Kaksipa poikaa Ohiosta. Muuten levyllä liikutaan amerikkalaisen musiikin eri tyyleissä: ensin on fingliskaksi laulettuja siirtolaisen elämästä kertovia laulelmia, sitten siirrytään yllättäen englanninkieliseen perusbluesiin ja sen jälkeen Joni Mitchellin ja McCarriglen siskokset mieleen tuovaan jazzahtavaan tunnelmaan. Lisämateriaalilla levystä olisikin saanut kaksi mainiota kokonaisuutta, nyt palaset jäävät hieman irrallisiksi.

Levyn oudosta rakenteesta huolimatta se kelpaa erinomaisesti kuunteluun. Rytmiraide All Stars -ryhmän (Aija Puurtinen laulu ja basso, Esa Kuloniemi kitara ja laulu, Susanna Lukkarinen haitari ja piano, Eero Grundström harmooni ja huuliharppu, Ilkka Helander laulu ja kitara, Steve James kitara ja mandoliini, Mooses Kuloniemi rummut, Jaska Lukkarinen rummut) soitto kertoo levyn eri tyylilajien syvällisestä tuntemisesta, joskin pienen moitteen antaisin sinällään upeasti laulettujen kappaleiden englannin (tai pikemminkin ameriikan) kielen ääntämyksestä. Levyn äänityskin on poikkeuksellisen tyylikäs: konstailematon soundimaailma on todella elävä ja läsnä oleva.

Levyn tekstit ovat pääosin Perttu Hemmingin tuotoksia. Kohokohtana ovat fingliskaksi lauletut siirtolaisen elämää koskevat tarinat, joihin Hemminki on kerännyt materiaalia useilla reissuilla rapakon taakse. Näitä olisi kyllä kuunnellut mielellään kokonaisenkin CD:n verran.

Esko Järvelän Epic Male Bandin ”Rye groove” jatkaa puolestaan bändin vuosi sitten julkaistun ensimmäisen levyn linjoilla, vääntäen hanaa vielä astetta tiukemmalle. Musiikkia voisi luokitella termeillä hardfolk, powerfolk, progfolk tai yksinkertaisesti vain rockfolk. Kaiken kaikkiaan Rye groovelta löytyy kiperää revitystä, proge-vaikutteita ja asennetta isolla A:lla. Ja kun hieman kaivelee, löytyy taustalta myös se pelimannimusiikin perintö, varsinkin Järvelän viulukuvioissa. Kokonaisuutena erinomaisesta poppoosta nostaisin esiin rumpali Janne Mathlinin: hänen energinen ja virkistävän omaleimainen tyylinsä piiskaa kappaleet vahvaan lentoon.

Vaikka levyn aloittavat Whip ja Bo Diddley jättivätkin minut vielä hieman kylmäksi sinällään mielenkiintoisine, mutta hieman itsetarkoituksellisen kiperine riffeineen, levy osui ja upposi oikein kunnolla hurjassa Lähi-itä -vaikutteisessa Kabob Ostrobothnia revityksessä. Sitä seuraava Ville Kankaan kynästä lähtöisin oleva Sheriff luo puolestaan melkoisen kontrastin; kappale on riemastuttava yhdistelmä hassun hauskaa ranskalaisrallatusta, skottivaikutteista rock folkia ja Genesis –riffiä. Ainakin minun huumorintajuuni tuo upposi ja osoitti, että bändi ei onneksi ota itseään liian vakavasti, vaan pitää huolta virtuositeetin esittelyn ohella myös huumorista. Inner Space –kappale rauhoittaa välillä turboahdetuksi kiihtyvän tunnelman hienoksi lopuksi.

Kokonaisuutena Rye groove on mainio kattaus. Kolmatta kertaa sama konsepti ei ehkä kuitenkaan enää toimi; ratkaisuna voisikin olla laulun lisääminen.

Haaga Folk Machinen ”Ignition!” on levykolmikosta lähinnä kansanmusiikin perinteistä pelimannimeininkiä. HFM:n muodostavat Tero Hyväluoma (viulu ja buzuki), Sami Kurppa (harmooni ja klarinetti) sekä Anssi Salminen (kitara ja laulu), ja meininki on aseista riisuvan letkeää. Tosin tämänkin levyn aloituskappaleiksi on jostain syystä valittu levyn vaisuimmat soitot, mutta Jarkko Martikaisen laulamasta Tie paratiisiin kappaleesta lähtien käsissä on yksi alkuvuoden miellyttävimmistä kokonaisuuksista. Sitä seuraava, myös Martikaisen laulama Kellot on alun perin Austin Lucasin käsialaa ja on niin klassinen folk-kappale, että luulin ennen googlettamista sen olevan folkin kultaiselta 60-luvulta. Vaikka Martikainen asettaakin lauluriman korkealle, pärjää Anssi Salminen lopuissa laulukappaleissa hyvin omalla rupisemmalla tyylillään.

Kokonaisuutena Ignition! on raikas sekoitus perinteistä/uutta pelimannimusiikkia ja hienoja folk-laulelmia. Hyväluoman viulun svengi ja sointi ei lakkaa ihastuttamasta minua, ja HFM:n pienimuotoisessa instrumentaatiossa se nousee esiin vielä paremmin kuin hänen viimevuotisella omalla levyllään. Vaikka viulu viekin soittoa, on HFM silti selvästi kolmen soittajan yhtye ja kaikki kolme pelimannia vastaavat osaltaan myös sävellyksistä. Niitä täydentävät yksi trad-sikermä sekä Konsta Jylhän ja Vexi Salmen Penttilän sillalla –kappale.

Erinomaista ydinryhmää tukevat Martikaisen lisäksi muutamalla kappaleella Tapani Varis ja Kalle Ylitalo (bassot) sekä Jarkko Viinamäki (laulu). Levyn mainio kansi ansaitsee vielä lisämaininnan; Jimmy Träskelin on onnistunut kiteyttämään kanteen hienosti HFM:n hengen.

Paul Silfverberg

Liittyvät artikkelit

Kansanmusiikkilevyjen ja -kirjojen arvioita lisää Kansanmusiikki-lehdissä. Pyrimme huomioimaan kaikki alan julkaisut. HUOM! Joulukuussa äänestetään vuoden parhaasta Kansanmusiikkilevystä: http://www.kansanmusiikki.fi/ajankohtaista/aanesta-vuoden-2016-kansanmusiikkilevya   Ulla Pirttijärvi & Ulda: Roijk Tuupa Records 2016 Jollei musiikkityyliä rokkijoiku,[…]

Lue lisää »

Voittoja ja vastoinkäymisiä

Teksti: Riikka Hiltunen, kuva: Helsinki-Cotonou Ensemblelle on tapahtunut paljon viimeisen vuoden sisään: Yhteisörahoituksen avuin julkaistu suitsutettu kakkosalbumi, Vuoden kansanmusiikkilevy 2014 -tunnustus ja harmillisten viisumiongelmien kanssa taistelua. Suomalais-beniniläiseen Helsinki-Cotonou Ensembleen on[…]

Lue lisää »