Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Persoonallinen pelimanniyhtye Nytky: Soittoa ja sananrieskaa

Jos joku musiikin harrastaja innostuisi vertailemaan 1800-luvun hittejä eli rekilauluja ja vaikkapa suomalaista räppiä, se ei ihan helpolla onnistuisi. Räppiä kyllä soitetaan tuutin täydeltä ja on mistä valita, mutta rekilauluja ei kuule juuri missään Mutta ei hätäpäivää! Maailmasta löytyy ainakin yksi yhtye, joka niitä esittää ja tosissaan esittääkin. Varsinaissuomalainen Nytky paukauttaa rumankin sanan niin kuin se on.

Yhtye pitää nähdä, kuulla ja omien sanojensa mukaan myös haistaa. Nytkyn jäsenet, erityisesti Antti Järvensivu, on penkonut perusteellisesti kansanperinteen äänitearkistoja – muun muassa Erkki Ala-Könnin keräämää aineistoa etsiessään Nytkylle lauluja. Ja löytyihän niitä – tosin monet niistä olivat liian hurjia julkisesti esitettäväksi, mutta löytyi sellaisiakin, joita ”normaali” huumorista pitävä korva kestää kuunnella – jopa mielellään ja mielenkiinnolla.

Arkkiveisut aikoinaan, ja sittemmin suosituiksi tulleet rekilaulut, olivat eräänlaisia tietoiskuja, joiden kautta rahvas sai tietoa asioista ja ilmiöistä, joita maailmalla tapahtui.  Usein lauluissa irvailtiin herrojen kotkotuksille tai purettiin tyytymättömyyttä yhteiskunnan määräyksiin soittaen, laulaen ja nauraen. Tämän päivän kuulijalle rekilaulut avaavat näkymiä 1800-luvun rahvaan elämään ja sen arkisiin asioihin: miten suhtauduttiin rautatien rakentamisen aiheuttamiin muutoksiin (Toijalan likat), meijereiden perustamiseen (Ramppanpuljua, Meijerilaulu) tai mittauudistuksiin (Kilogrammalaulu). Uusista metri- ja tilavuusmitoista veisteltiin: ”älä tule kotia pätkässä, kun ei jalkoja enää käyttää saa eikä metrit ihmistä kannata”. Lauluissa kerrotaan myös siirtolaisuudesta, nälkävuosista, kieltolaista, ruoka- ja juomatarjonnasta ym. ja kyytiä saavat myös eri alojen ammatinharjoittajat, milloin kraatarit, milloin räätälit, rengit ja piiat. Sanat tehtiin usein kansalle ennestään tuttuihin melodioihin tai virsisäveliin. 

Nytky sai alkunsa, kun Eino Sointula ehdotti Veikko Lahtiselle, että mennään esiintymään Yläneen juhannusjuhliin. Veikko soitti kaksirivistä ja Eino mandoliinia. Mukaan pyydettiin vielä Veikon tytär Sanna pimpparaudan soittajaksi. Eino ehdotti yhtyeen nimeksi Nytkyä, koska kaksirivistä joutuu joskus nytkyttämään. Kun Eino Sointula kuoli muutaman vuoden kuluttua, tuli mandoliinin soittajaksi Antti Järvensivu. Pimpparaudan soittajaksi oli vaihtunut Lasse Kulmala jo aikaisemmin. Lassen lopetettua Tero Elomaa aloitti vakinaisena jäsenenä vuosituhannen alussa.

Nytky on esiintynyt pelimannitapahtumissa eri puolilla Suomea, mutta vanhainkoti-, palvelutalo- ja sairaalakeikkoja tehdään pääasiassa Turun ympäristössä pari kertaa kuukaudessa. 30-vuotiskonsertti , joka oli samalla uuden levyn Ramppanpuljua julkistustilaisuus, pidettiin Kaustisella Pelimannitalossa sekä Sibelius-museossa Turussa. Yhtye on keikkaillut myös ulkomailla USA:ta myöten.

Teksti: Irmeli Elomaa

Kuva: Awa Grönman

Nytky eli Antti Järvensivu (vas.), Tero Elomaa ja Veikko Lahtinen.
Nytky eli Antti Järvensivu (vas.), Tero Elomaa ja Veikko Lahtinen.

Liittyvät artikkelit

Kansanmuusikko Markus Rantanen ja kirjailija Marko Laihinen ovat toteuttaneet tänä vuonna Laitilan kulttuuriseura Walon hanketta Maestro ja Fiktio Kansanmusiikin matkassa! Päärahoittajana on toiminut Maaseudun kehittämisyhdistys Ravakka sekä yksityiset yritykset, säätiöt[…]

Lue lisää »

Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuva: Sami Perttilä Viuluja nähdään kansanmusiikin estradeilla paljon, mutta viime aikoina yhä useampi nykykansanmuusikko on ottanut käyttöönsä viisikielisen viulun. Joskus koko yhtye rakentuu sen varaan, kuten Emilia[…]

Lue lisää »