Vanhanpiian Pojat on ilahduttanut yleisöä jo kaksi vuosikymmentä. Vaikka perhe-elämä ja työ onkin yhtyeellä etusijalla, ehtii se myös harjoitella, keikkailla ja tehdä uusia kappaleita. Päämääränä on viimeistään eläkkeellä saada ykköshitti ja keikkabussi.

Mistä kaikki alkoi ja montako alkuperäistä poikaa on jäljellä? 90-luvun alkupuolella lauloimme kaikki Savolaisen osakunnan laulajissa lukuunottamatta Markoa, joka oli muilla tavoin osakunnassa aktiivinen. Muutamalla meistä oli kokemusta sähköisesti vahvistetussa kokoonpanossa soittamisesta siinä määrin, että päädyimme muodostamaan mahdollisimman helposti roudattavan akustisen orkesterin. Harjoittelimme ja sovitimme Salomaan Hiskin ja muiden kuplettimestareiden materiaalia. Ensimmäiset omat kappaleet teimme Savolaisessa osakunnassa järjestettyihin Savoviisut-kilpailuun. Nykyisin suurin osa materiaalista on omaa tuotantoa. Alkuperäisestä kokoonpanosta ovat jäljellä Marko Juntunen, Heikki Pesonen, Jaakko Ruuttunen ja Jukka Valkonen. Jukka Reinikaisen tilalle tuli kolmisen vuotta sitten Heikki Hannikainen.

Vaikka yhtye on esimerkiksi Kaustisella hyvin suosittu ja keikkapaikasta toiseen seuraa vankka fanilauma juoksujalkaa, yhtye ei huutele itsestään kovin paljoa. Johtuuko se luontaisesta vaatimattomuudesta? Ei johdu vaatimattomuudesta. Me olemme komeita, taitavia ja nuoria. Me juoksemme kovempaa kuin molemmat fanimme ja koska meitä on viisi, he eivät voi seurata meitä kaikkia. Lisäksi yhtenäiset esiintymisasut tekevät vaikeaksi erottaa, missä yksi vanhanpiianpoika loppuu ja toinen alkaa. Marko sai tämän idean seepradokumentista. Olemme varmasti laittaneet joskus jonkin keikan www.vanhanpiianpojat.fi-sivulle. Kauppalehden yritysrekisterissä Vanhanpiian Poikien toimiala on ”taiteellinen luominen”, pitääkö luonnehdinta edelleen paikkaansa? Kyllä joo … jos taiteen määritelmä on jotakin mitä taiteilija asettaa esille taide­teoksena ja luomisen tuloksena on jotakin mitä ei ollut ennen luomista.

Meriittilistalta löytyy ainakin Ylen Suomilaulujen loppukilpailufinaali ja Kaustisen vuoden yhtye 2007, mitä muuta kannattaa mainita? Kannattaako vai ei, mutta kerrommepa kuitenkin että kerran oltiin toisia Keuruulla kuplettikisoissa. Oli kaunis helteinen kesäpäivä ja seutua verhosi menestyksen kultainen utu. Myöhemmin söimme takahuoneessa porsaan. Ajattelimme että tältä maistuu kuuluisuus ja suosio. Muihin menestystarinoihin lukeutuu Heikki Pesosen pronssi Kansanmuusikot ja jättikurpitsa -tapahtumassa toissakesältä.

Yhtenäiset esiintymisasut tekevät vaikeaksi erottaa, missä yksi vanhanpiian­poika loppuu ja toinen alkaa Suomi24 keskustelupalstalta löytyi tällainen viesti vuodelta 2004: “Missähän ne vanhanpiian pojat soittavat vai soittavatko yleisölle ollenkaan. Levyt ovat makeita ja varsinkin Painilaulu ja Mari, ota piimää sykähdyttävät. Kuunnelkaapa se kannattaa.” Mitä vastaatte? Vastaamme, että viimeistään Kaustisella ensi kesänä. Muistuipa mieleen, että kirjoitimme tuon viestin itse. Meillä oli sillä hetkellä kauhean hyvältä tuntunut 10-vuotisjuhlien markkinointi-idea mutta unohdimme sen seuraavan tuopin aikana.

Mikä on yhtyeen nykyinen toimintafilosofia ja missä yhtyettä voisi kuulla? Me olemme olemassa siksi että me haluamme tehdä ja soittaa meidän musiikkia meidän yleisölle samalla kun Heikki laittaa meille ruokaa luomukasviksistaan. Tämän vuoden alkupuolella joku meistä on koko ajan ulkomailla, joten kalenterissamme ei ole muita merkintöjä kuin Kaustinen. Jos jotakin ilmaantuu, laitamme sen mainituille www-sivuille. Ihan totta, varmasti. Ehkä.

Onko uutta materiaalia tulossa?

Uutta levyttämätöntä materiaalia on tulossa, menossa ja kohdalla, onhan edellisestä virallisesta äänitteestä jo kohta kymmenen vuotta. Marko varsinkin on ollut tuottoisa, hän tekee biisejä nopeammin kuin ehdimme harjoitella. Viimeksi harkittiin treeneissä jälkiruuan väliin jättämistä. Söimme sen kuitenkin, sillä Heikin jättiläiskurpitsapiirakka on viettelevä herkku. Eturuoaksi oli kurpitsakeittoa ja pääruokana kur-pizza.

Lopuksi vielä, kuinka äiti voi ja onko edelleen vanhapiika? Vai onko kyseessä vanha Piia? Me niin toivottiin viimeiseksi sitä Kuinka karvainen on takapuolesi -kysymystä. (Vakiokysymys eräällä Helsingin Sanomien palstalla todella kauan sitten, toim. huom.) Näihin äitiä koskeviin uteluihin managerimme on kieltänyt ottamasta kantaa ja Piia ei vastaa enää puhelimeen.