Aikansa parivuotiaan Saran intohimoista ja vilkasta kattiloiden kolistelua katseltuaan, vanhemmat arvelivat sen olevan merkki musikaalisuudesta ja päättivät, että asialle pitäisi tehdä jotain. Sopivaa musiikkileikkikkoulua ei ilmeisesti löytynyt, mutta pianonsoiton kotiopettajaksi 6-vuotiaalle saatiin ”hullu kanttori”, joka ihmetteli kuinka Sara oli havainnut jonkin sävelen olevan epävireessä. Pianon soitto kuitenkin loppui kertaheitolla, kun Sara pääsi kokeilemaan oikeita rumpuja ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Nyt joitakin vuosikymmeniä myöhemmin erilaisten pönttöjen kolistelu jatkuu ja työtovereiden mukaan leikkimielisyyskin on vielä tallella.

Teksti ja kuva: Sauli Heikkilä

Lue artikkeli Sarasta Kansanmusiikki-lehdestä 3/2017, ilmestyy 29.9.