Olet Suomen Kansanmusiikkiliiton uusi tuottaja. Sinut löytää Kansanmusiikkiliiton toimistosta kiertueiden, Samuelin Poloneesin ja vähän muidenkin juttujen kimpusta. Mitä odotat työltäsi?
Paljon hienoja kohtaamisia ja uusia huippuja tuttavuuksia. Odotan saavani tehdä oman panokseni kansanmusiikin ja kansantanssin tunnettuuden kohentamiseksi. Ehkä tässä myös näkee koko kamukenttää ja sen taustatoimijoita hieman laajemmassa perspektiivissä.
Isäsi on aktiivinen pelimanni Pentti Ojajärvi, ja teitä Ojajärven veljeksiä on useita musiikkielämässä. Mikä sinua on innostanut kansanmusiikin pariin?
Lopullinen tuuppaus siihen maailmaan tapahtui kun pääsin opiskelemaan musiikkipedagogin tutkintoa Karelia-ammattikorkeakouluun Joensuuhun kansanmusiikin linjalle. Innostus on kehittynyt pikkuhiljaa Savonlinnan taidelukion kansanmusiikkiyhtyeen kanssa soiton, kotosalla kuullun Pentin mandoliininsoiton sekä käsiini osuneiden uudehkojen kansanmusiikkiäänitteiden myötävaikutuksella. Yhtyeet kuten Värttinä, Tsuumi, Frigg ja Rymäkkä soivat alkuaikoina levysoittimessa.
Olet monipuolinen tekijä, ääniteknikko, pedagogi, organisaattori, tuottaja sekä esiintyvä muusikko. Mitä instrumentteja soitat ja missä yhtyeissä sinua näkee esiintymässä?
Instrumentteja soitan mitä käteen sattuu milloinkin. Kiinnostus on kova hyvin montaa soivaa vempelettä kohtaan. Työvälineinä esiintymisissä ovat viime aikoina olleet huuliharput, pitkähuilut, laulu, kurkkulaulu ja cajon, sekä live-elektroniikka siinä mausteena. Esiinnyn tällä hetkellä soolona, sekä yhtyeiden Trio Beoir ja Yhden penkin pojat kanssa. Myös veljeksistä koostuva J. Ojajärvi kvartetti alkaa taas aktivoitua, tosin ei välttämättä sillä nimellä. Saas nähdä. Pitkäaikainen yhtyeeni Paja on päässyt hieman passivoitumaan, mutta ehkä se vain odottaa uutta nousuaan. Muista projekteista mainittakoon nykysirkusteos Kiven aika. Ääniteknikkona toimin satunnaisesti. Viimeisin äänityöni oli Pekko Käpin tuottaman Unissakävelijät-yhtyeen albumin äänitys ja miksaus.
Sinun nimesi on tuttu Huuliharppujamivihkon kannesta tai Perinnearkun puheenjohtajan pestistä. Mitä muuta olet viime aikoina tehnyt?
Kesän 2017 pakersin Suomen Kulttuurirahaston tukemana pitkähuilun soiton itseopiskelun avuksi tehdyn oppimateriaalipaketin parissa, jonka julkaisin verkossa elokuun alussa. Paketti löytyy osoitteesta www.overtoneflute.fi. Suosittelen tutustumaan myös aiemmin rakentamaani huuliharpunsoiton oppimateriaalipakettiin osoitteessa www.huuliharppu.fi. Kansanmusiikkiliiton ja Perinnearkun hommien lisäksi aika menee Sibelius-akatemian kansanmusiikin maisteriohjelmassa opiskellessa, Käpylän musiikkiopistossa opettaessa, sekä sooloprojektini ja yhtyeideni kappalemateriaalin sävellyksessä ja valmistelussa. Myös mainitsemasi Perinnearkku-yhdistys on tuonut monenlaista hommaa mm. Helsingissä kuukausittain järjestettävien kansanmusiikkijamien ja -klubien muodoissa.
Mitä kaikkea overtoneflute.fi -sivulta voi pitkähuilusta kiinnostunut löytää?
Sivusto sisältää soitinesittelyn, hieman historiaa, tietoa yläsävelhuilujulkaisuista, sekä ennen kaikkea soitto-oppaan nuotteineen ja ääninäytteineen sisältäen tekniikkaharjoituksia ja kappaleita eri vaikeustasoilta.
Minkä jäljen haluat jättää itsestäsi kansanmusiikkielämään? Mitä haluaisit kehittää ensimmäisenä kansanmusiikin alalla?
Haluaisin tuoda kansanmusiikin eri elementtejä yhä helpommin asiasta kiinnostuneiden ulottuville mm. nuotteja, biisilistoja, yhtyevinkkejä, tietoa perinnesoittimista ja kansantanssityyleistä ym. Eräs tärkeä kehityksen kohde on myös säännöllisen tanssitupatoiminnan toteuttaminen. Tällä hetkellä sellaista on kansantanssin saralla liian niukasti. Usein törmään kansanmusiikin harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa tietynlaiseen yhteisöllisyyteen joka lämmittää kovasti. Toivoisin että sillä voitaisiin lämmittää myös niitä ihmisiä jotka lämpöä kipeästi tarvitsevat. Esimerkkinä taannoin Rautatientorilla sijainnut turvapaikanhakijoiden teltta, jonka luona kävimme jamiporukan kanssa nostattamassa käännytysten ja kielteisten päätösten synkistämää mielialaa.
Päivi Ylönen-Viiri
