Teija Niku: Tovi

Omakustanne, 2026

Teija Nikun neljännellä sooloalbumilla yhdistyvät suomalaiset ja Balkanin niemimaan sävelmaailmat. Niku jatkaa myös tälläkin levyllään hyväksi koettua ilmaisua jota ei korostaa sen enempää sähköiset tehosteet kuin yli-innokas palkeiden revittelykään, vaan soittonsa on kauttaaltaan selkeää ja on siksi myös kuulijallekin helposti omaksuttavaa.

Levyllä mennään todellakin melodiat edellä joten sävellysten aiheetkin piirtyvät selkeästi eteemme. On tuskin väärin kutsua Nikun sävellystyyliä maalailevaksi. Elokuu-kappaleen haikeasti soiva harmonikka ja sanaton laulu on välittää hienoin sävyin loppukesän leppeydestä.

Paholaisen Polskassa polskataan suorastaan pirullisen viettelevästi 7/8-tahtilajissa –  makedonialaisen kansanmusiikkiperinteen mukaan. Niku ei tälläkään levyllä esittele balkanilaisen musiikin kiemuraisimpia kuvioita vaan ennemminkin sen ilmansuunnan kansanmusiikin suuntaviivoja ja onnistuu yhdistämään ne sujuvasti suomalaiseen ilmaisuun, jossa usein viihdytään pohdiskelevissa mietteissä, kuten levyn päättävässä nimikkokappaleessa. Edellisetkin levyjensä lailla Tovikin ilahduttaa pakottoman taitavalla soitolla. Harmonikka soi erityisen täyteläsesti varsinkin levyn rauhallisilla raidoilla.

Hyvän äänitystyön (Niku, Kimpi Huisman) johdosta soittimen äänimaailma aukeaa koko sen  laajuudessaan ulottuen  voimakkaista purskahduksista hädin tuskin kuultaviin palkeiden pihahduksiin.

Ole Nerdrum

–––––––––––––––––––––––––––––

Tuuletar: Maammo (Mother Earth)

Nordic Notes, 2026

Neljän naisen maagisen vokaalivoimapiirin, Tuuletaren, kolmas studioalbumi Maammo on otettu innostuneesti vastaan ja syystä. Sillä on hittialbumin aura, jonka odotusarvoa on nostanut entisestään yhtyeen jäsenen, Venla Ilona Blomin, loistava sooloalbumi Nevrak viime vuonna.

Aluksi pelkäsin, että särmä on hioutunut Chris Juengelin tyylikkään tuotannon kautta liikaa ja että kokonaisuus on liiankin täydellinen. Pelot olivat turhia, sillä mestariteoksesta Maammo jää enää vain yhden rouhevan heittäytymisen matkan, biisin, verran. Ja levystä, jossa jokainen kappale kantaa oman osuutensa täydellisesti, on vaikea etsiä vikoja.

Maammo on ihmisäänien juhlaa. Noin 89 prosenttia äänestä on puhdasta ihmisääntä, loput perkussioita ja beatboxia. Vokaalit hengittävät, elävät ja kietoutuvat toisiinsa kuin elävä kudonta: koraalimaisia kerroksia, reippaita kutsulauluja ja virtuoosimaista leikkiä.

Minulle Maammon täyteläinen aistillisuus koskettaa aivan erityisesti. Musiikki, laulamisen rikkaus tuntuu iholla asti. Kylvön ja Kuulen hienot melodiat soljuvat korvassa kuin keväinen tuuli. Aistit muuttavat perspektiiviä ja kohottavat suloisen  Kieluvainen -valssin hellän aistien leikin räiskyvän  Hyvänyön loitsun, vastustamattoman kertosäkeen Äitimaan syväekologian, reippaan  puolalaissuomalaisen yhteistyön, Heponi mun ja kelttiläisvaikutteisen kaihon, Geilen, rinnalle.

Maammo on innostava,  kaikkia aisteja hellivä talismaani. Se on myös rakkauden osoitus Äiti Maalle, huolen ja toivon levy.

Kalervo Koskela

–––––––––––––––––––––––––––

Tytti Metsä ja Hyypiöt: Yhteistä rytmii

Mufarang, 2026

Kokoonpanossa Tytti Metsän (laulu, jouhikko ja harmooni) lisäksi Miikka Paatelainen soittaa kontrabassoa ja Janne Haavisto lyömäsoittimia. Levyllä kuullaan myös sähköpianoa, vibrafonia ja pedal steel-kitaraa. Muusikot ovat pitkän linjan ammattilaisia ja tunnettuja monista muista yhtyeistä (mm. Dumari ja Spuget, J.Karjalainen, Pauanne ja Paukkumaissi).

Ensialbumin kokonaisuus hurmaa monipuolisuudellaan. Metsän taiturillinen, heleä ja kujeileva laulu kuljettaa, kokonaissaundi vakuuttaa ja rytmi svengaa.  Yhtä lukuunottamatta kaikki kappaleet ovat Metsän omia. Utuna ulos ja Kaikellaasia kukkia ovat sanoituksiltaan perinteisiä. Monenlaisilla juurilla ollaan tyylillisesti, vaikutteita on bluesista, tangosta ja swing-musiikista. Ansiokkaasta tuotannosta vastaa Janne Haavisto. Lopputulos on hienolla tavalla outoa, kiehtovaa, jopa hypnotisoivaa.

Minna Raskinen