Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Kansanmusiikki ja barokki ovat samaa perhettä

Gerrit van Honthorst (Dutch, 1592 - 1656 ), The Concert, 1623, oil on canvas, Patrons' Permanent Fund and Florian Carr Fund
Gerrit van Honthorst (Dutch, 1592 – 1656 ), The Concert, 1623.

Kansanmuusikot ja barokkimuusikot ovat monilla tavoin hengenheimolaisia, ja viime aikoina tämä yhteys on päässyt yhä useammin näkyville. Krishna Nagarajan tohtorikonsertissa kuultiin suomalaisiin kansansävelmiin perustuva barokkityylinen tanssisarja, ja Kreeta-Maria Kentala yhdisti Proms-festivaalilla Corellia ja Lampaanpolskaa.

Italialaisen Arcangelo Corellin (1653–1713) La Follia -variaatiot ja eteläpohjalainen Lampaanpolska ovat lähempää sukua kuin luulisi. Molemmat perustuvat samaan folia-sointukulkuun, joka levisi ympäri Eurooppaa, saaden näinkin eri muotoja. Corelli sävelsi sen pohjalta kuuluisat La Follia -variaationsa vuonna 1700. Suomeen folia rantautui Ruotsin kautta ja tunnetaan muun muassa lauluna ”Yksi, kaksi, kolme, neljä, anna iloinen olla…”

Lontoon maineikkaalla Proms-festivaalilla kattauksen suomalaista musiikkia esittivät tänä vuonna Anu Komsi, Milla Viljamaa, Eero Palviainen, Andrew Lawrence-King sekä Kreeta-Maria Kentala. Viimeksi mainittu on maamme merkittävimpiä barokkimusiikin spesialisteja mutta myös kaustislainen pelimanni, jonka isä oli kirkkomuusikko, musiikinopettaja, pelimannipiirien vetäjä ja Hääkuoron perustaja Aaro Kentala ja vaari pelimanni ja säveltäjä Viljami Niittykoski.

Kaustisella kansanmusiikki ja klassinen musiikki ovat aina kulkeneet rinnakkain. Viulusointi on klassisen puhdas ja mehevä.

– Kaustislaisilla ei ole ollut rajoja, kertoo Kreeta-Maria Kentala. Isä saattoi innostua tekemään tyttökuorolle sovituksen vaikka Syksyn sävelen voittajakappaleesta. Konsta soitti Montin Czardasta ja Händelin Largoa, vaari veteli viululla Mozartin turkkilaista marssia.

Tove Djupsjöbacka

Lue lisää Kansanmusiikki-lehdestä 3/2017. Ilmestyy 29.9.

Liittyvät artikkelit

Suomen ohella tulee kuluneeksi sata vuotta myös kauhajokisen mestaripelimanni Urho Myllymäen (1917–1995) syntymästä. Luontainen lahjakkuus ja musiikillinen verenperintö tekivät hänestä arvostetun mestaripelimannin, kaksirivisen haitarin ja viulun soittajan sekä eteläpohjalaisen kansanmusiikin[…]

Lue lisää »

Aikansa parivuotiaan Saran intohimoista ja vilkasta kattiloiden kolistelua katseltuaan, vanhemmat arvelivat sen olevan merkki musikaalisuudesta ja päättivät, että asialle pitäisi tehdä jotain. Sopivaa musiikkileikkikkoulua ei ilmeisesti löytynyt, mutta pianonsoiton kotiopettajaksi[…]

Lue lisää »