Vanda Folk: Helsinge-Vantaa
Omakustanne 2026
Aina joskus tekee mieli kuunnella jotain, joka tuntuu autenttiselta, elävältä, live-pelimannimeiningiltä. Tämä tulee ensimmäisenä mieleen, kun kuuntelee Vanda Folkin Helsingi-Vantaa -levyä.
Kitaran, viulun ja laulun trio hemmottelee korvia. Ruotsiksi ja suomeksi lauletut kappaleet jaksavat kiinnostaa, vaikkei sovituksissa aina välttämättä mitään kovin monimutkaista tapahtuisikaan: Soittajien taito ja toistensa tukeminen imaisevat kuulijan, eikä ole haastavaa kuvitella itseään samaan tilaan. Tämän voi tuntea parhaiten hiljaisemmissa kohdissa, joissa tekee mieli hetken pidättää hengitystään ja sulkea silmät. Kappalevalinnat vaikuttavat myös tarkkaan harkituilta.
Levy on äänitetty ilman päällekäinäänitystä, live-henkisesti, ja onkin oikein raikas tuulahdus elävää, hengittävää pelimannimusiikkia.
Pyry Iisakki Paavola
Veera Kuisma Original: Rautavuo
Omakustanne 2026
Kun Rautavuo-albumin saa ensimmäisen kerran päätökseen, on istuttava hetki hiljaisuudessa, kuten hyvän kirjan jälkeen. Juonenkäänteet jäävät mieleen, ja pian haluaa aloittaa alusta. Avauskappale Hökköpolska esittelee jousivoittoisen ensemblen kamarimusiikkimaisessa alkusoitossa, joka väistyy nopeasti viuluduon tieltä. Grooven käynnistyessä kiteytyy paljon levyn luonteesta.
Isoa ensembleä käytetään tehokkaasti ja harkiten. Soiton lomassa kuulija pohtii, mihin suuntaan levyn ”juoni” seuraavaksi kulkee. Siirtymät ovat tarkkaan rakennettuja, ja uuden kappaleen alkaessa tuntuu usein siltä kuin alkaisi uusi luku samasta teoksesta. Høsting käynnistyy pianoarpeggiolla ja rummuilla, Rautamaa rytmikkäällä bassoriffillä. Erityisen vaikuttava on laulun sisääntulo Rautamaassa: se nousee loppupuolella loitsumaisena ja saa saksofonin ja trumpetin rinnalla aikaan kylmät väreet.
Maltillinen, kasvava sovitus jatkuu hypnoottisessa Yjet në Errësirëssä, joka laajenee vähitellen. Sitä seuraavat instrumentaalijaksot tarjoavat mestarillista viulusoittoa, kunnes iloinen Käkilintu johdattaa kohti loppua. Levy ei kuitenkaan pääty lauluun, vaan melankoliseen harmoonikappaleeseen, jonka hengittävä hiljaisuus pysäyttää jokaisella kuuntelulla. Harmoonin kolina sinetöi kokonaisuuden.
Levy kannattaa kuunnella yhdellä istunnolla ja hyvällä äänentoistolla. Se puhuttelee erityisesti Friggin ja Tsuumi Sound Systemin ystäviä, vaikka vaikutteidensa puolesta se karkaa hienosti lokeroinnilta.
Pyry Iisakki Paavola
Maria Kalaniemi & Timo Alakotila: Morgondimma
Åkerö Records 2026
Mordongimma on Maria Kaleniemen (harmonikka ja laulu) ja Timo Alakotilan (piano) paluu 35 vuotta sitten perustetun yhteisen duo-kokoonpanon pariin. Matka duona – ja monissa muissakin kokoonpanoissa – on jalostanut soiton herkäksi vuoropuheluksi, joka tuo pilkahduksen valoa ja toivoa hulluksi tulleeseen maailmaamme. Trad-kappaleiden, omien sävellysten ja oivaltavasti valittujen lainakappaleiden (Astor Piazzolan Oblivion ja Lasse Mårtensonin säveltämä levyn nimikappale Morgodimma) muodostama kokonaisuus on samalla sekä monipuolinen että yhtenäinen. Kalaniemen ja Alakotilan sielunkumppanuus kuuluu soljuvana ideoiden kopitteluna, jossa lähtökohtana ovat kappaleiden vahvat melodiat. Niiden pohjalta duo kieputtaa kuulijaa lempeään improvisaatioon, joka leikittelee teemojen ympärillä.
Musiikin kirjoa rikastaa muutamassa kappaleessa Kalaniemen herkkä laulu sekä nimikappaleessa Morgondimma ja levyn päättävässä Koraalissa soittava jousikvartetti. Pääosassa on silti haitarin ja pianon vuoropuhelu, joka perustuu duon pitkäaikaiseen ystävyyteen.
Paul Silfverberg
