Joonas Widenius: Flamenco guitar lessons VOL II

– Traditional falsetas for accompanying – Escobillas, silencios, salidas, remates etc.

Global Music Centre 2026

Suomen johtava flamencokitaristi Joonas Widenius (s. 1980) on jatkanut oppikirjasarjaansa, jossa perehdytään flamencokitaraan. Ensimmäisessä osassa Flamenco guitar lessons VOL I – Compás material tutustuttiin yleisimpiin komppityyleihin, mikä oli alalla kaivattu opus. Ylipäätään maailmalla ei perustason oppimateriaalia flamencokitaraan ole ollut juuri saatavilla, tai jos on, niiden taso on ollut kehno. Ei siis ihme, että Wideniuksen kirja on herättänyt kiinnostusta ympäri maailmaa. Nyt julkaistu VOL II keskittyy ns. falsetoihin. Se on flamencotermi solistisemmille kitaraosuuksille. Jokainen flamencokitaristi niitä tietenkin säveltää itsekin, mutta monet falsetat perustuvat traditioon ja melodioihin, jotka täytyy tuntea, jos mielii kutsua itseään flamencokitaristiksi.

Onkin tärkeä ymmärtää, että koko flamenco perustuu pitkälti traditioon ja on perussokkeli kaikelle tekemiselle.

Motiivit kirjasarjan julkaisulle löytyy Wideniuksen omasta taustasta. 1990-luvulla konservatoriossa klassista kitaraa opiskellut Widenius ei löytänyt flamencokitaraan oppimateriaalia. Nyt hän tarjoaa sitä itse, ja materiaali on juuri sitä mitä itsekin olisin kaivannut tuona pre-internet aikakautena. On myös ansiokasta, että Widenius tarjoaa välineitä nimenomaan perinteiden ja perustan tuntemiseen. Sille on tilausta.

”Nykyään falsettoja on saatavilla vaikka kuinka, mutta mitä aloittelija tekee Paco de Lucían nuoteilla? Ne ovat vasta lopputason juttuja”, sanoo Widenius.

Nyt ilmestynyt opus jatkaa ensimmäistä osaa sitä oivasti laventaen, eikä enää voida puhua aivan aloittelijoiden materiaalista, vaikka kaikki eväät kirja sen ymmärtämiseen tarjoaakin. Nuottien lisäksi oppikirjasta löytyvät myös tabulatuurit, ja jokaisesta biisistä Wideniuksen soittama Youtube-opetusvideo (minkä saa auki vain kirjasta löytyvällä QR-koodilla). Videoista näkee myös tekniikan, kuulee soundin ja hahmottaa miten koko juttu syntyy. Soundi, fraseeraus ja rytmit ovat flamencossa, jos jossain olennaisia seikkoja, joten Wideniuksen videot toimivat tärkeänä oppimateriaalina.

Ilman kovaa treeniä ei teknisesti vaativa flamenco kuitenkaan taitu, se on rehellisyyden nimissä sanottava. Widenius ei myöskään selitä tai opasta, eli kyse ei ole mistään ”tutoriaalista”. Nuotit ovatkin varmasti monelle opetusvideoihin tottuneille vaikeampi pala. Jotta pääsee selville mistä oikeasti on kysymys, on hyvä hallita soittamisen perusteet ja ymmärtää nuoteistakin jotain. Mutta jos pohjaa on tarpeeksi, musikaalisuutta ja sinniä löytyy, mysteerin pitäisi selvitä. Widenius tarjoaa kaiken tarpeellisen flamencon syväsukellukseen ja portin flamencon historiaan.

Tämä kirja esittelee viisi flamencon keskeistä tyylilajia: alegrías, caña, seguirías, soleá ja taranto. Ne jotka tuntevat flamencon perustyylit, tietävät mitä kirjasarjan kolmannessa osassa tulee olemaan.

Tommi E. Virtanen

Rauno Nieminen: Jouhikanteleen sointi

Santa kustannus 2026

163 sivua

Rauno Niemisen kirjallisen tuotannon vauhti tuntuu olevan päätä huimaava, kun lähes jokaiseen lehteen on viime aikoina riittänyt esiteltävää. Vaikutelma on kuitenkin hieman harhaanjohtava, sillä useimpia hänen julkaisemistaan tietokirjoista on kirjoitettu kymmeniä vuosia. Nyt on vain aika puskea ne markkinoille.

Tällä kertaa vuorossa on Jouhikanteleen sointi. Kirjassa Nieminen esittelee jo 50 vuotta kestäneen jouhikon kehittämistyönsä. Jouhikko on Niemisen mukaan sen rajakarjalainen nimitys ja sitä hän käytti ensimmäisissä jouhikkokirjoissaan. Nyt hän haluaa käyttää yleisnimitystä jouhikannel, jolloin se viittaa läheiseen suhteeseen sormikanteleen kanssa.

Tyylilleen uskollisena Nieminen aloittaa kirjan taustoittamalla soittimen ja oman suhteensa siihen. Käydään läpi jouhikanteleen ja Niemisen historiaa jaarittelematta. Sitten siirrytään varsin perusteellisesti ääneen ja sen syntyyn vaikuttaviin tekijöihin sekä tutkimusmenetelmiin. Mukana on runsaasti tiukkaa numeeristakin tietoa ja keskusteluja testaajien, kuten Yuki Hattorin, Ilkka Heinosen ja Pekko Käpin kanssa. Kirja ei ole paksu, mutta se tarjoaa valtavan määrän informaatiota jokaiselle, jota soitin kiinnostaa soittajana tai rakentajana. Varsinkin soitinrakentajille ja rakentamisesta haaveileville teos on piirustuksineen korvaamaton. Bonuksena kirjassa on myös kattavalta vaikuttava luettelo jouhikonsoittoa sisältävistä levyistä.

Jouhikanteleen sointi -kirja ei ulkoasulla komeille, mutta on kohderyhmälleen hintansa väärti.

Sauli Heikkilä