Matti Kallio: Everybody loves horses
Omakustanne 2025
Laittaessani multi-intrumentalisti Matti Kallion Everybody Loves Horses – levyn soimaan, ensimmäinen ajatus oli, että muusikko on tällä kertaa vienyt jo aiemmilta levyiltä tutut tunnelmointinsa entistä enemmän elokuvamusiikin suuntaan. Pieni informaation kaivelu selittikin sitten miksi: levy on kuin onkin soundtrack suomalais-islantilaiseen, samannimiseen tv-sarjaan.
En ole kyseistä sarjaa nähnyt, joten en osaa sanoa minkälaisissa tunnelmissa kutakin kappaletta kuulee, mutt Kallion vaikutteina tuntuisivat olleen ainakin Ennio Morriconen säveltaide ja tietenkin myös pohjoismainen kansanmusiikki.
Suurin osa levyä on kuitenkin varsin maalailevaa ambient-tunnelmointia; selkeimmät viittaukset kansanmusiikkipuolelle löytyvät Icelandic Jigs-kappaleen irlantilaisia ja islantilaisia sävyjä yhdistelevästä poljennosta.
Vaikka kappalelista on massiivinen 18 nimikettä, levy on kuitenkin vain aavistuksen reilu puolituntinen, mikä hurahtaa ohi kuin huomaamatta. Onneksi levy ei suinkaan kärsi uudelleenkuuntelusta. Päätösraitana kuullaan ainoa lainakappale, Toni Edelmannin My Beloved (Armaan läheisyys), jonka Kallio on sovittanut, tahallisesti tai ei, muistuttamaan veikeästi Sumio Shiratorin sävelmaailmaa sähköpianoineen.
Antti-J. Janka-Murros
Mimmit – Luonnonsuojelun supersankarit
Mimmit Music Oy 2026
Jo lähes kaksi vuosikymmentä kotimaisen lastenmusiikin etulinjassa toiminut Mimmit tarjoilee jälleen uuden levyn. Julkaisutahti on kunnioitusta herättävä, sillä pelkästään kuluvalla vuosikymmenellä albumi on jo peräti viides.
Luonnonsuojelun supersankarit jatkaa samalla hyväksi havaitulla sapluunalla kuin yhtyeen aiempikin tuotanto: sovitukset ja soittajat ovat mitä korkeinta tasoa ja musiikillisesti elementtejä haetaan niin kotimaisesta perinnemusiikista kanteletta ja jouhikkoa unohtamatta kuin laajalti maailmanmusiikista ja sen soittimistostakin.
Luonto ja luonnonsuojeluaiheetkin ovat olleet Pauliina Lerchen ja Hannamari Vallilan matkassa jo viimeistään kakkoslevyn Maailman ympäri (2011) ajoista lähtien.
Mukana on tällä kertaa myös yksi lainakappale, miellyttävän seesteinen sovitus Kaj Chydeniuksen ja Kaarina Helakisan lastenmusiikkiklassikko Lounatuulen laulusta.
Kaiken kaikkiaan Mimmien uusin on hyvin helppo valinta lisätä hyllyyn yhtyeen aiempien levytysten kaveriksi. Pidempään matkassa kulkeneelle kuulijalle se ei pahemmin uutta ja yllättävää tarjoile, mutta sanoohan toisaalta sananlaskukin, ettei ehjää kannata lähteä korjaamaan. Lienee turvallista veikata, että esimerkiksi pikaliiman lailla korvamadoiksi tarttuvat Retkilaulu ja Jakki tulevat olemaan konserteissa valtaisia hittejä, joiden kertosäkeitä lapsiyleisö laulaa mukana sydämensä kyllyydestä.
Antti-J. Janka-Murros
Hannu Virtanen: Uhtuan kuu
Alba Records 2026
Toimitukseen saapui levy saatesanoin: ”Tämä on varmaankin viimeinen levyni.” Hannu Virtasen Uhtuan kuu -albumin kansi kertoo sen sisältävän lauluja vuosilta 1977–2015. Luulin ensin levyn olevan kokoelma aiemmin julkaistuja suosikkikappaleita, mutta kansiteksteistä käy ilmi, että kaikki levyn raidat ovat aiemmin julkaisemattomia äänitteitä. Neljää edesmenneen Annastuuna-yhtyeen kanssa tallennettua bonuskappaletta lukuun ottamatta levyn laulut on äänitetty viime syksynä.
Kuudella raidalla soittaa Freija-yhtye solistinaan Maija Karhinen-Ilo, ja kahdella laulaa Tero Pajunen Timo Alakotilan ja Maria Kalaniemen säestyksellä. Ammattitaitoa löytyy roppakaupalla, ja lopputulos on odotetun laadukasta ja miellyttävää kuultavaa.
Hannu Virtasen tuotanto käsittää kymmenen levyä ja satakunta kappaletta. Niistä noin puolet on julkaistu Virtasen parhaiten muistettavan yhtyeen, Suomen miesorkesterin kanssa. Yhtyeessä laulujen tulkitsijana toimi muun muassa emeritusprofessori Heikki Laitinen, ja muusikkoina vaikuttivat esimerkiksi Kimmo Pohjonen, Arto Järvelä, Eero Grundström sekä Logrenin veljekset. Suomen miesorkesteri perustettiin esittämään Hannu Virtasen säveltämiä kappaleita. Teksteistä noin kolmannes oli Virtasen kirjoittamia. Nyt julkaistulla albumilla kaikki uudemmat laulut ovat kokonaan hänen käsialaansa. Sovituksista vastaavat esittäjät.
Kappaleet ovat mutkatonta ja kuulijaystävällistä lauluntekijämusiikkia, jossa sävellysten tehtävänä on ennen kaikkea tukea tekstejä. Vaikka suuria yllätyksiä ei ole tarjolla, ovat turvallisesti rullaavat laulut vakuuttavaa työtä. Mukana on myös potentiaalinen korvamato tai pari. Teemojen keskiössä ovat tunnelmakuvat, mutta levy ei kaihda myöskään koskettavia aiheita, kuten Helsingin kasvitieteellisen puutarhan lumpeen tarinaa. Annastuunan kappaleet vievät tunnelmat 1970-luvulle ja teemoihin, joita tämän päivän rallien keskellä tulee toisinaan ikävä. Mieleen nousee myös nuori Hector.
Hannu Virtanen teki työuransa toimittajana ja tunnetaan muun muassa selkokielen pioneerina. Teksteistä ei siis juuri arvosteltavaa löydy, joskin jäin pohtimaan, miten ”poski voi jättää kyyneleen”. Ihmettelin myös, kuinka pellolle voidaan kyntää uusi sarka, kun sarka ja pelto olivat kotitilallani Pohjois-Pohjanmaalla synonyymejä. Mutta totta vieköön: maanviljelytermein sarka tarkoittaa nimenomaan pellon osaa.
Uhtuan kuu ei ole kokoelmalevy, vaan pikemminkin katsaus lauluntekijän pitkään uraan. Sellaisena se näyttäytyy yllättävänkin yhtenäisenä kokonaisuutena.
Sauli Heikkilä
