Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Poimintoja Kansanmusiikki-lehden levyarvioista 4/2016

Kansanmusiikkilevyjen ja -kirjojen arvioita lisää Kansanmusiikki-lehdissä. Pyrimme huomioimaan kaikki alan julkaisut. HUOM! Joulukuussa äänestetään vuoden parhaasta Kansanmusiikkilevystä:

http://www.kansanmusiikki.fi/ajankohtaista/aanesta-vuoden-2016-kansanmusiikkilevya

 

ulla-pirttijo%cc%88rvi-ulda-roijk-kansi_pes_20160816Ulla Pirttijärvi & Ulda: Roijk

Tuupa Records 2016

Jollei musiikkityyliä rokkijoiku, ’roijk’, olla jo lanseerattu, tehtäköön se nyt. Ulla Pirttijärven & Uldan Roijk-levyä ei nimittäin voi kutsua pelkästään joiu’n ja rockin fuusioksi, niin luontevasti ne yhdistyvät tällä levyllä. Mikään ei ole päälle liimattua tai alle sovitettua. Musiikin juohevuutta vahvistanee se, että yhtye on ollut koossa jo seitsemän vuotta, joten Ulla Pirttijärvellä, Marko Jousteella, Mikko Vanhasalolla ja Ari Isotalolla on ollut aikaa hioa timanttiaan.

Levyn sanoitukset, sävellykset ja sovitukset ovat yhtyeen omia. Sovitukset kuulostavat mietityiltä, mutta musisointi on kuitenkin rennon letkeää. Pirttijärven komea joikaaminen sulautuu bändisoittimien solistiksi kuin kanerva tunturiin. Piristävänä mausteena soittimistossa soivat bassoklarinetti, luonnonäänihuilu ja viulu. Kappaleista mieleen jäivät Girddán, ’Lentäminen’, joka rauhoittaa ihanasti menomonot. Tosin sitä seuraava Roijk iskee päälle entistä tymäkämmin. Ainoa, mitä jäin levyllä kaipaamaan oli sanoitusten käännökset, eikä muukaan lisätieto yhtyeestä ja heidän musiikistaan olisi ollut pahitteeksi.

Arja Kangasniemi

sscoSuuri Suomalainen Cumbia-Orkesteri: The Great Cumbia-Orchestra of Finland

Suuri Suomalainen Cumbia-Orkesteri tarjoilee Latinalaisen Amerikan rytmejä tavalla, joka kaltaiselleni milleniaalille tuo nostalgisesti mieleen Ruotsin risteilyn karaoken. Esteettisesti yhtyeen tuotanto kuuluu olevan jostain Mamban ja Seminaarimäen mieslaulajien välimaastosta ja keitosta entisestään hämmentää Antero Raimo & Ovet -yhtyeen kappale Mustikanpoiminta, joka on levylle päätynyt.

Tuotannollisesti ja äänityksellisesti levy on moitteeton ja soitannollisesti täysin asiallinen, mutta kaltaiselleni diletantille olisi voinut olla parempi kuulla ensin pientä suomalaista cumbia-orkesteria ennen tähän levyyn perehtymistä, koska nyt joudun myöntämään, etten vaihtobasson ja kebab-kompin sykkeestä pysty varmuudella sanomaan onko tämä jokin teekkaripila vai jotain autenttista Etelä-Amerikan väkevää sykettä.

Teemu Eerola

puhtiPuhti: Komia

Kihtinäjärvi Records 009

Tänä syksynä kuunteluun on osunut mainioita levyjä. Edellinen oli Kiharakolmion Jupilee ja nyt on vuorossa Puhdin Komia. Duossa ovat mukana Anne-Mari Kivimäki ja myös tanssijana tunnettu Reetta-Kaisa Iles. Kaksikko on esiintynyt yhdessä vuodesta 2001 ja tullut tunnetuksi mm. liikunnallisista, yllätyksiä sisältävästä keikoista.

Uutukaisella yhtye esiintyy perusmuodossa, lisämuusikoita ei juurikaan ole mukana. Keskiössä on laulun ohella Anne-Marin 2 1/2-rivinen haitari ja erilaiset naputukset ja taputukset. Hämmästyttävää on, kuinka täyteläistä musiikkia näin vähäisillä elementeillä pystytään luomaan.

Laulujen tekstit ovat pääosin arkistoista, sävelminä perinnettä ja duon jäsenten sävelmiä. Mukana on myös pari tunnetumpaa laulua nimiltään Jumala rankaisee (eli Johnny Cashin esittämä God’s Gonna Cut You Down) ja Tanssilaulu Saukin sanoituksena. Hienoa musiikkia ja hienosti sieltä myös kuuluu se Puhdille rakas vanha Karjala. Suosittelen!

Hannu Virtanen

herea%cc%88Hereä: Veden värit

Nykykansanmusiikkiyhtye Hereä yhdistelee musiikissaan isolla antaumuksella poppia ja kansanmusiikkia, lisäten joukkoon sekalaisia viitteitä mm. jazzista ja klassisesta. Harvoin tällaisen alustuksen jälkeen voi rehellisesti sanoa, että konsepti on onnistunut, mutta nelihenkinen Hereä on saattanut tehdä tälle vuosikymmenelle ominaista fuusiota edustavasti merkkaavan albumin.

Vuosia olen odottanut levyä, jossa musiikin helposti lähestyttävyyden, sekä suvereenien muusikoiden kunnianhimoisuuden yhteenajo ei tunnu laskelmoivalta vaan sen sijaan tuottaa levyllisen hyviä kappaleita hienoksi kokonaisuudeksi tallennettuna. Veden värit -albumin musiikki voi olla hetkestä toiseen tuutulaulunomaisen yksioikoista ja toisaalta kompleksisuudessaan kiehtovasti haastavaakin kuunneltavaa ja itsetietoisuus ja -tarkoituksellisuus onnistuu silti loistamaan poissaolollaan tämän levyn musiikissa.

Teemu Eerola

Liittyvät artikkelit

Rosenfink: Stråla stjärna ren och klar. Folkmusik från Finlands svenskbygder 30 FMICD30, 2015 Suomenruotsalaiseen musiikkiperinteeseen suuntautunut, triosta kvartetiksi laajentunut soitin- ja lauluyhtye Rosenfink yllättää taas uudella herkällä kokoelmalla. Teemana on[…]

Lue lisää »

Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Aija Sillanpää Duo Jemina ja Selina Sillanpäällä on takanaan jo neljännesvuosisadan ura. Isä, pitkän linjan muusikko Seppo Sillanpää ohjasi tytöt musiikin pariin ennen kuin he osasivat[…]

Lue lisää »