Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Perinnettä ja karismaa Folkelarmissa

Syyskuussa Oslossa järjestettävä Folkelarm-festivaali oli melkoinen runsaudensarvi. Kolmen päivän ajan oli tarjolla musiikkia, tanssia ja seminaareja aamusta iltaan tunnelmallisessa Riksscenen för folkmusik och dans -konserttitalossa. Folkelarm pyrkii profiloitumaan Pohjoismaiden yhteisenä showcase-tapahtumana, ja ohjelma olikin suunniteltu siten, että keikat olivat tiiviitä ja lähes kaikki pystyi kuuntelemaan alusta loppuun. Suomea edustivat komeasti Piia Kleemola, Jouko Kyhälä & Filip Jers sekä Aallotar.

Festivaalin ohjelmaan kuului myös Folkelarm-gaala, joka jakoi palkintoja vuoden aikana ansioituneille. Tunnelma oli lämmin ja innostunut, saataisiinpa vastaava Suomeenkin.

Suurin osa esiintyjistä oli norjalaisia, joten samalla sai hyvän läpileikkauksen siitä, mitä Norjassa tapahtuu. Valtaosa esityksistä oli hyvin perinteisiä ja mukana oli ilahduttava kattaus soolosoittoa: muun muassa laulua, hardangerviulua ja yksirivistä haitaria. Tuntuu hienolta kuulla tekijöitä kuten 18-vuotias Mari Midtli, joka lauloi kansanlauluja rehellisesti ja suoraan sydämeen. Huomiotaherättävä oli myös ylpeys omasta paikallistyylistä – lähes jokainen esiintyjä kertoi huolellisesti, minkä alueen perinnettä esittää!

Kansantanssipuoli oli ilahduttavan raikasta, jopa radikaalia. Silje Onstad Hålien, ensimmäinen hallingia eliittitasolla tanssiva nainen, pureutui teoksessaan naiseuteen. Miehistä virtuositeettia ja leikillisyyttä tarjosi puolestaan DoPPler, jossa voimansa yhdistivät tanssiryhmä Kartellet ja upeat muusikot, viulisti Ragnhild Furebotten ja rumpali Arnfinn Bergrabb.

Saamelaisedustus oli näkyvä, ja saamelaisesiintyjät olivatkin Folkelarmin mielenkiintoisinta antia. Esimerkiksi ruotsalainen Ára yhdisti kauniisti joikua ja jazzia. Itselleni yksi suurimmista löydöistä oli ehdottomasti Torgeir Vassvik, jolla karismaa ja hurjuutta riittää! Hänen rohkea musiikkinsa varmasti jakaa mielipiteet: hurja äänenkäyttö, ei juurikaan sanoja, koko setti yksi orgaaninen kokonaisuus. Hänen yhtyeensä oli myös mielenkiintoinen: kaksi viulua ja sello (välillä myös islantilainen fidla), soittajina klassisen musiikin ammattilaiset, mutta lopputuloksena jotain aivan muuta kuin sivistynyt jousitrio! Jousisoittajatkin soittivat lähinnä perkussiivisesti. Mies myös pistää mahdolliset käsitykset saamelaisuudesta raikkaasti uusiksi, hän ei esimerkiksi käytä saamenpukua eikä puhu saamen kieltä. Sen sijaan hänen musiikissaan voi kuulla raa’an pohjoisen maiseman josta hän on kotoisin, Gamvik Jäämeren rannalla. Vassvik tekee yhteistyötä myös Kristiina Ilmosen ja Rauno Niemisen kanssa Ural Pop -yhtyeessä.

Tove Djupsjöbacka

Kirjoittaja pitää myös kansanmusiikkiaiheista blogia osoitteessa: www.pinnanalla.fi

Liittyvät artikkelit

Ajassa: Wimme ja Rinne Perriin Tyssit – Ilon tuojat Kerimäeltä  Positiivisen hullu multi-instrumentalisti Sara Puljula Urho Myllymäki loi eteläpohjalaista kaksirivisperinnettä Esittelyssä Anna Dantchev: Isoisoäidin itkun lumo Kolumnistina Pekko Käppi Kansanmusiikki ja[…]

Lue lisää »

Nauru on ensimmäinen asia, joka herähtää mieleen haastatteluistani naispuolisten kansanmuusikoiden kanssa. Huumori, välillä mustanpuhuvakin, oli isossa roolissa heidän jakaessaan kokemuksiaan soiton ilosta, ammatin haasteista, naiseudesta taiteen voimavarana ja siitä, ettei[…]

Lue lisää »