Taitaa olla takana tiukka vuosi? Keikkaa, levyä, teostopalkintoehdokkuutta ja vieläpä tohtorinväitös…

Hoksasin tohtorintyötä kirjoittaessani että nyt loppuvuodesta tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä kun tartuin ekan kerran hanuriin. Ote on ollut tiukka, samoin kulunut vuosi. Olen tosi onnellinen ja kiitollinen että tähän asti on päästy.

Mikä merkitys muusikolle on tohtoroitumisella?

Omalla kohdalla oli tärkeää, että sain keskittyä yhteen asiaan pitkäjänteisesti. Jokainen tutkintoon liittyvä konsertti tai julkaisu tuli tarkasti analysoitoitua etu- ja jälkikäteen ja omalle työlle sai palautetta reaaliajassa. On hienoa, että kansanmusiikissa on olemassa tämäkin opintopolku.

Millä tavalla tutkintoprosessi muutti sinua muusikkona?

Uskon, että muusikko kehittyy ja kasvaa keikka keikalta joka tapauksessa, siinä mielessä muutos on aina väistämätön. Tutkintoprosessi toi ehkä lisää syvyyttä tuohon muutokseen ja opetti näkemään asioita eri laidoilta.

Millaisia suunnitelmia on tulevaisuudelle?

Loppuvuosi valmistellaan näyttelijä Jarkko Lahden kanssa kahden miehen musiikillista teatteri-iloittelua ”Miehemme Hiidellä”, joka tulee ensi-iltaan helmikuussa Kokkolan Talviharmonikkaan. Sitä ennen hyppään tammikuussa shamaaniviulisti Tuomas Rounakarin Karhunpeijaisteokseen. Ja uutta musavideota pitäis laittaa myös eetteriin tässä loppuvuodesta. Kaikenlaista siis.

Missä kurtun rytkytystä pääsee todistamaan lähitulevaisuudessa?

Folklandiallahan sitä nähdään. Kiharakolmio aloittaa sieltä 20v juhlavuoden niin notta keulaportit rytisee!

Tyyliäsi luonnehditaan joskus minimalistiseksi ja shamanistiseksi. Mitä itse ajattelet moisista luonnehdinnoista?

Hienoa että sieltä löytyy noita piirteitä. Toisaalta, toiselle minimalismi voi olla pitkäpiimäistä junnausta ja shamanismi örinää (kuten mun musiikkia on myös luonnehdittu). Se on vähän mistä lähtökohdista kukin musiikkia kuuntelee ja tekee.

Jatkatko samalla linjalla?

Näillä mennään, minkäs mies hanurilleen mahtaa.