”Aurinkoinen kevätpäivä mökin pellolla,

saa ruunariepu yksinänsä auraa kiskoa.

Ja mökin ukko hoputtaa kas työllä kiire on,

kun siemenet jo saatava ois joutuin peltohon.

Ei pilveä näy idästä, mi lupais sadettaan.

Rauta sinitaivahan vaan poutaa ennustaa.”

Näin sommitteli sanoja Erkki Rankaviita (1927–2009) kylväessään jyviä peltoon kotitilallaan Karijoella. Laulu sai myöhemmin nimekseen Kevätkyntöjä. Rankaviidan laulu tai omien sanojensa mukaan kailotus kuului myös hänen ajaessaan hevosella kuormaa, tehdessään metsätöitä tai syöttäessään karjaa. Hän teki elämäntyönsä sekä metsäsavotoilla, kiertokauppiaana huonekaluliikkeessä että maanviljelijänä, kuten hänen isänsä, isoisänsä ja isoisoisänsä aikanaan. Ja niin taisivat laulella hekin töitä tehdessään. Laulumiehiä nuo rankaviitalaiset.

Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita oli yksi suomalaisen muistinvaraisesti sukupolvelta toiselle välittyneen rekilauluperinteen viimeisistä taitajista. Hän hallitsi rekirytmin, musiikillisen äidinkielen, jonka hän oli omaksunut jo lapsuudenkodissaan. Rankaviita oli laulanut koko ikänsä ja esiintynyt kotiseudullaan Etelä-Pohjanmaalla, mutta laajempaan julkisuuteen hän nousi vuonna 1984 esiinnyttyään Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin 10-vuotisjuhlassa. Tuosta tapahtumasta alkanut julkisuuden ja esiintymisten paljous yllätti varmasti eniten maanviljelijän itsensä. Vuonna 1989 Erkki Rankaviita nimettiin Kaustisen kansanmusiikijuhlilla mestarikansanlaulajaksi.

Teksti: Tuuli Talvitie
Kuva: Matti Kivelä/Kansanmusiikki-instituutin arkisto

Lue lisää Kansanmusiikki 4/2015