Pohjoisen pelimanni Eero Keskimaunu 85 vuotta
Kemin ja Rovaniemen välillä sijaitsevassa maalaispitäjä Tervolassa on tienviitta, jossa lukee Pelimanninkuja. Kujan päässä, Kemijoen
rannalla seisovassa talossa raikui juhannuksena musisointi jo pihalle saakka, kun talon isäntä Eero Keskimaunu täytti 85 vuotta.
Keminmaasta, Länsikoskelta kotoisin oleva Keskimaunu kuuli pikkupoikana kotinsa vieressä sijainneessa Koskenvoima kylätalolla pelimannimusiikkia. Seurojentalon teatteritoiminta oli vireää ja Keskimaunun veli värvättiin näytelmään kaksirivisen soittajaksi. Pian haitarin- ja viulunsoitto vei myös Eero Keskimaunun mennessään. Ensimmäisen julkisen esiintymisensä yksirivisellä haitarilla hän muistelee ajoittuvan 1950-luvun puoleen väliin, kappale taisi olla Karjalan poikia. Pelimannikärpänen puraisi ja ihka oman haitarinsa Keskimaunu osti tienesteillään Kuljun musiikkiliikkeestä Kemistä heti kun pystyi.
Kuusikymmentäluvun puolessa välissä Keskimaunu muutti Tervolaan ja teki päivätyönsä ammattikoulun hitsaus- ja metallialaa opettaen ja työhistorian viimeiset vuodet työsuojelutarkastajan virassa. Keskimaunu tunnettiin jo tuolloin musiikkimieheksi ja hänet värvättiin heti mukaan Tervolan soittokuntaan. Sinikka-puolison kanssa perheeseen syntyi kolme tytärtä, jotka kaikki ovat lapsesta saakka musisoineet isänsä kanssa ahkerasti. Nyt mukana perheen jameissa on jo seuraavaakin sukupolvea.
Lukuisissa eri kokoonpanoissa soittanut Keskimaunu on ollut Kaustisen kansanmusiikkijuhlien vakiokasvo 1970-luvun puolesta välistä lähtien. Tyttäret muistelevat perheen ensimmäisen yhteisen esiintymisen olleen Kaustisella 1970-luvun lopulla. Lisäksi Keskimaunu on kiertänyt ahkerasti soittamassa muun muassa Sodankylän ja Rovaniemen Jutajaisissa, Ivalon Pelimannipäivillä sekä Pohjanmaalla Pirunkeuhkopäivillä ja Speleissä.
Eero Keskimaunu hallitsee soittimista ainakin yksirivisen, kaksirivisen ja viisirivisen haitarin, viulun, bassotuuban ja sähköbasson, vaikka vaatimattomana miehenä ei taidoillaan kehuskele. Aktiivisuudestaan Keskimaunu on palkittu Suomen Puhallinorkesteriliiton Kultaisella ansiomerkillä vuonna 1994 ja Suomen Kansanmusiikkiliiton Kultaisella ansiomerkillä vuonna 2011.
Päivätyönsä ja oman musisointinsa ohella Keskimaunu on ehtinyt opettaa kaksirivisten ryhmiä Tervolassa ja Kemissä. Lisäksi hän on nuotintanut pelimannien musiikkia nauhoitteilta ja tehnyt sovituksia erityisesti kaksiriviselle haitarille.
Myös pohjoissuomalaisen kansanmusiikkiperinteen tallentaminen kuuluu Keskimaunun ansioihin, kun hän yhdessä Teppo Alajuntin kanssa keräsi pelimannisävelmiä talteen Kittilästä.
Juhannusillassa soi nytkin pohjoisen musiikkia: kittiläläisten Pertti Vuomajärven ”Leikkisä-polkka” ja Irja Rauhalan aikoinaan c-kasetille soittama ”Särkynyt sävel”.
Amanda Hakoköngäs