Pekko Käpin ja jouhikon yhteistaival on kestänyt tänä vuonna jo kaksi vuosikymmentä. Paljon on ehtinyt tapahtua maailmassa ympärillä ja myös Pekon elämässä, mutta tekemisen lähtökohdat tuntuvat olevan edelleen hyvin samanlaiset. Tarinoitten pitää olla väkeviä ja musiikin pitää saada ihmiset liikkumaan. Mikseipä myös liikuttumaan.

Jouhikon päätyminen Pekon käsiin ei tapahtunut sattumalta. Lukioikäisenä hän ihastui USA:n vaihtovuoden aikana Grateful Deadin folkvaikutteiseen psykedeeliseen rockiin ja kotiinpalattuaan lähti etsimään kotimaan perinteestä uusia vaikutteita. Näin hän törmäsi jouhikkoon ja saatuaan ensimmäisen soittimen käteensä, valinta oli selvä. Jouhikon minimalistisuus – vanhoilla karjalaisilla jouhikoilla pystyi soittamaan noin kuutta säveltä – yhdistettynä sen kähisevään sointiin lumosivat heti.

Lue Pekko Käpistä ja jouhikosta lisää Kansanmusiikki-lehti 2/2017.