Luomuduo: Duurii & mollii
Omakustanne, 2026
Niin kotimaista kuin kansainvälistäkin mainetta nauttiva Luomuduo on taas uuden äärellä, eivätkä Olli Rayn (os. Sippola) sulavasti virtaavat viulujuoksutukset ja Sakari Keipin taidokkaat kitaralinjat petä kuulijaa tälläkään kerralla. Debyyttinsä Askolan (2021) ja viime vuonna pienempänä välipalana tarjoillun Hassun Pekon poluilla -ep:n jälkeen Duurii & Mollii soi tutun kuuloisena, mutta edelleen raikkaana. Viiden vuoden takaiseen ensilevyyn verrattuna pientä rauhoittumista on tällä kertaa ollut sävelmateriaalia kirjoitettaessa, ja toisena kappaleena kuultavan Springarna-menopalan jälkeen levy pitääkin varsin seesteisesti etenevän lähestymistavan yllä pitkän aikaa.
Tunnelmoiva valssimelodia Yötön yö sekä sitä seuraava, eteerisen kaunis Ilona nousevat levyn huippukohdiksi, kunnes loppumetreillä mitä suurimmalla todennäköisyydellä jälleen yhdeksi keikkasuosikiksi nouseva, riehakas Kilju sekä tietyllä tavalla tapaa levyn nimikkokappaleeksi nouseva Helvetinjärvi, jossa vierailijana kuullaan Pyry Kähköstä, nostavat kierroksia sanalla sanoen riehakkaaksi.
Antti-J. Janka-Murros
Huippu: Huiputusta
Omakustanne 2026
Valtava, mutta lempeä energialataus hyökyy tästä levystä kehoon ensimmäisenä. Vaikka levyn kansitaiteessa on kivoja oivalluksia, se ei hienoisessa sekavuudessaan ole linjassa sisällön kanssa. Parkunselän vasenjalka -kappaleesta säveltäjä Touko Kentala kertoo, että ensi kertaa tanssilattialla omituinen tanssin tahti vaikeuttaa sopivan tanssiseuralaisen löytymistä. Tanssin kautta tätäkin levyä lähestyessäni koin monen muunkin kappaleen tahdin haastavaksi, ja se on osa levyn viehätystä. Toki muutama helpompikin kappale löytyy, eikä muusikoiden tietenkään tarvitse tehdä vain helposti tanssittavaa musiikkia.
Sävellykset ja soitanta sisältävät kautta levyn monia tasoja, joita kaikkia ei parilla kuuntelulla ehdi pureksia – hyvä niin. Kuunnellessa hengästyy, vaikka istuisi paikallaan. Sävellyksiin on osallistunut koko kuusihenkinen yhtye. Tässä tapauksessa lopputulos on harmoninen ja tasapainoinen. Pidin yhtyeen ensilevystä Haikankärki ja se on meillä soinut ahkerasti myös tanssisalilla. Huiputusta pistää vielä paremmaksi. Tekee mieli vielä mainita liikuttavan kaunis Tulen syksy -kappale. Onhan tämä nyt ihan huippu levy!
Soja Murto
Pauliina Syrjälä: Sydänmaa
Omakustanne 2026
Sydänmaa tarkoittaa erämaan tai syrjäisen metsäseudun lisäksi Pauliina Syrjälälle sisäistä maisemaa ja sukupolvien kohtaamispistettä. Syrjälä kertoo kappaleilla paljon luontosuhteestaan ja avaa levyn oheisteksteissä tuntojaan jokaisen sävellyksen synnystä.
Levyn musiikissa ei ole päällekkäisäänityksiä, mutta kanteletta on välillä preparoitu ja soittovälineinä on ollut muitakin kuin perinteinen puutikku. Kannet ja levyn tekstivihko ovat Paula Susitaipaleen käsialaa ja upeista kuvista vastaavat Sari Ayre ja Alec Havinmaa.
Levyn väkevimmät ja jännitteisimmät raidat ovat Pyörteissä, Kanteleen synty ja Havina. Kokonaisuus tasapainottuu kun mukaan tuodaan toisenlaisia sävyjä Pilvilampaan uniravia-teoksessa, joka pohjautuu Antti Rantosen Lampaan ravia-sävelmään. Viisikielisten kanteleiden vaski- ja teräskielet punovat ihastuttavan yhteissoinnin ja virkistävän keitaan Saarijärven kanteleiden voimakkaiden sävyjen rinnalle.
Kesäsade on alussa ja lopussa lempeä, mutta muutoin yltyy kunnon kuuroksi. Vihreän kuun ripatska perustuu jälleen perinnesävelmään, ja toteutus on raikas. Kappaleet kestävät noin neljästä lähes yhdeksään minuuttiin, mutta aika menettää merkityksensä, kun soitto soljuu ja kuljettaa myös kuulijan metsäisiin mielikuviin.
Lämmin suositus!
Minna Raskinen
