Värikkäät puvut ja äänet olivat vastassamme kulttuuritalon portailla, kun pikkubussillinen tutkijoita ja taiteilijoita Sibelius-Akatemiasta sekä Udmurtian ja Mordvan valtionyliopistoista saapui kylään. Kohtasimme vahvan laulun ja elävän perinteen.
–Ehkä täällä otetaan vieraita vastaan tällä samalla kaavalla aina. Meille sanottiin: ’juo, juo!’ ja tarjottiin paikallista pontikkaa. Onkohan täällä vieraillut niin paljon suomalaisia, että osataan kehottaa juomaan suomeksi, laulaja Maari Kallberg kertoo miettineensä.
Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Kehotus oli kyllä udmurtin kieltä, mutta merkitys oli sama kuin suomen kielessä.
– Olimme tuossa kylässä ensimmäiset suomalaisvieraat kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, Maari kertoo.
Sibelius-Akatemian ja Runolaulu-Akatemian ryhmä oli matkalla toukokuussa 2017 tutustuakseen perinteeseen kylissä, mutta myös yliopistojen kansanmusiikin koulutuksen yhteistyön sekä tutkija-, opettaja- ja opiskelijavaihdon edistämiseksi.
Kylän kulttuuritalon pöydässä oli lukuisia piirakoita, leipää, hapankaalia ja -kurkkuja sekä muita herkkuja odottamassa vieraita.
– Millaista pontikkaa teillä keitetään, kysyi yli 80-vuotias udmurttinainen.
Vastasimme, ettei meillä saa keittää omaa pontikkaa.
– Eihän meilläkään saa – mutta minkälaista siis teette itse?
Pöydän ääressä tunnelma oli välitön. Vieraiden saapuminen kylään oli juhla.
haastattelevat laulajia. Kuva: Timo Väänänen
Lue lisää Kansanmusiikki-lehdestä 3/2017
