Kansanmusiikki

Kansanmusiikki

Taustapeilissä Amanda Kauranne

Amanda Kauranne, kuva: Jonna Öhrnberg
Amanda Kauranne, kuva: Jonna Öhrnberg

Kansanmusiikkia radiosta kuunteleville on tullut tutuksi Amanda Kauranne, joka on paljon muutakin kuin toimittaja. Sinulla lienevät opinnot loppuvaiheessa, radiotöitä ja musiikkipuuhia. Miten aiot selvitä keväästä? Mitä kaikkea pitäisi keritä?

Tämä on kyllä ns. Elämän kevät, jossa vuorokauden tunteja verottavat paitsi viikottainen Sydänjuurilla-ohjelmani Yle Radio 1:n Etnoillassa, myös viimeiset musiikin maisteriksi valmistumiseen vaadittavat kirjalliset työt sekä omat kiintoisat taideprojektit, jotka ovat saamassa tuulta alleen.

Mistä aiheesta teet opinnäytetyösi?

Maisterikonserttini Oli ilo – karjalainen kabaree käsitteli Karjala-kliseitä ja -nostalgiaa ja sitä, miten Karjala edelleen koskettaa meitä, vaikkapa vain piilokulttuurina suomalaisuuden tarinassa. Suistamolaislähtöinen isoäitini sanoi, että hänelle Karjala on sen luonto, joten halusin viedä myös monitaiteisen työryhmäni kokemaan sitä. Olimme viime kesänä Haikolan sähköttömässä kylässä Vienan Karjalassa viikon verran. Maisterikonserttiin materiaalin keräämisen ohella työstimme siellä niityssä ja järvessä heiluen projektityötäni, joka pohtii sitä, miten paikka ja luontokokemus vaikuttavat taiteilijaan.

 

Miten onnistut yhdistämään esiintyjän ja toimittajan roolit?

Aikataulullisesti se on usein melkoista palapeliä, mutta antoisaa! Hyvän musiikin ja uuden näkökulman välittämisen tavoitteet ovat toimittajana ja taiteilijana samat, mutta keinot erilaiset. Toimittajana pyrin välittämään oman luovuuteni välityksellä informaatiota toisten aivoituksista ja pyrin tietynlaiseen neutraaliuteen, vaikka innostunkin helposti! Taiteilijana saan olla kantaa ottava ja koenkin, että vastuuni on jollain tavalla enemmän yhteiskunnallinen. Miten voisin herättää ihmisissä ajatuksia ja tunteita? Mahdollistaa maailman eri tavalla näkemisen tai kokemisen? Minulle taiteen tekeminen on jatkuvaa häpeäkynnyksen ja leikin välimaastossa pelaamista. Rakkaus yleisöä kohtaan on kuitenkin olemassa koko ajan.

 

Sinulla on Etnoillan Sydänjuurilla-ohjelman mittava, itsenäisyyden ajan musiikkia käsittelevä sarja hyvässä vauhdissa. Onko ohjelman tekeminen tuonut yllätyksiä?

Historiaan perehtyminen ja radion arkistoissa mellastaminen on antoisaa, mutta vie paljon enemmän aikaa kuin olin kuvitellut! Historian kipukohdat tulevat myös ihon alle, alkaen ensimmäisen ohjelman sisällissodan kummankin puolen aatteellisista lauluista, joiden sanoitukset tuntuvat myöhempien tapahtumien valossa järkyttäviltä. Sama tilanne toistui mahdollisesti vielä isommin sotavuosikymmentä käsittelevässä ohjelmassa. Itku pääsi studiossa moneen kertaan, kun tajusin miten kappaleet soivat vieläkin elävää historiaa: sota ei loppunut Suur-Suomen sankarivainajiin vaan sodan haavat ovat periytyneet sodankäyneiden lasten, puolisoiden ja rintamamiesten mukana aina tähän päivään asti. Musiikki soi näitä kaikkia kohtaloita! Mutta ilahduttavaa on myös ihmisten samankaltaisuus vuosikymmenestä ja laajemmin vuosisadasta toiseen: lemmestä on aina luritettava ja hauskaa pidettävä, oli tilanne mikä tahansa.

 

Jos sinulla olisi kaikki valta, millainen radio meillä olisi? 

Radiot soisivat kansanmusiikkia joka päivä, kaiken muun musiikin lomassa. Mutta ennen tämän utopian toteutumista, haluaisin edes että kansanmusikkia kuulisi myös muillakin Ylen kanavilla kuin kotikanavallani Yle Radio 1:ssä. Ja sielläkin toivoisin, että kansanmusiikki saisi lisää radioaikaa. Nyt työssäni suurin pulma on jatkuva kipeiden valintojen tekeminen, kun uutta upeaa musiikkia ilmestyy koko ajan eikä sitä ehdi kunnolla soittaa radioajan puitteissa. Nythän kanavia uudistetaan, joten kansanmusiikkiväellä olisi tuhannen taalan paikka laittaa toiveita radioon. Toiveiden lähettäminen netissä tai sähköpostilla on verrattain helppoa!

 

Onko mielessäsi jokin aihe, josta haluaisit tehdä ohjelman joskus?

Aika yleensä tuo mukanaan sen, mistä juuri nyt pitäisi kertoa. Tällä hetkellä arkistot ja niissä majailevat aarteet  tuntuvat merkittäviltä. Miten tärkeä meidän olisi tietää enemmän historiastamme, perinteestämme ja siitä, miten velmuja tyyppejä vanhat pelimannit olivat. Rakentaa ajan ja ehkä eri kulttuurienkin yli ulottuvia siltoja. Arkistoja ei tällä hetkellä kansallisesti oikein arvosteta, mutta niissä on koko inhimillisen historian kirjo tarjolla tutustuttavaksi.

Amanda Kauranne

Syntynyt: 29.09.1984 Helsingissä

Kotipaikka: Helsinki

Koulutus: viitta vaille musiikin
maisteri (Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhma). Sitä ennen Keski-Pohjanmaan konservatorio ja Kallion ilmaisutaidon lukio

Kesällä Amanda Kaurannetta
näkee muun muassa:

• Kansanmusiikkijuhla Sommelossa

• Islannissa Siglufjördurin kansanmusiikkijuhlilla

• Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla keskustelemassa sukupuolten välisestä tasa-arvosta kansanmusiikkikentällä viimevuotisen Naispelimannien perilliset -radiosarjan tiimoilta.

• Meidän festivaalilla Järvenpään
museossa

• Seurasaari soi!:ssa

• Kirkkonummella Trad & Folk -tapahtumassa

• Oases from HEL -telttakiertue eri puolilla Helsinkiä elo-syyskuun vaihteessa

amandakauranne.net

Liittyvät artikkelit

Yhtyeen nimi kuulostaa humppayhtyeeltä. Se ei ole sitä. Valma on Vilma Talvitien sivupersoona ja hän soittaa Varsinaisten kanssa pääasiassa omia kappaleitaan. Niissä on sanomaa. Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa on meneillään[…]

Lue lisää »

Tanssimania aloittaa lokakuun karkelot Tampereella 1.–4.10. Uuden kansantanssin tapahtumassa on tarjolla monipuolinen kattaus tanssia, kursseja ja monenlaista oheisohjelmaa. Konserttiohjelmassa nähdään viikonlopun aikana muun muassa huikea norjalaisen ammattitanssiteatterin vierailu ja kolme[…]

Lue lisää »